"Sashenka, alas!" isä komentaa poikaansa Petroskoin Teatteriaukiolla. On toukokuun 9. päivä 2013. Sasha-poika ilmapalloineen kapuaa alas aukion reunalle tuodun armeijan panssariajoneuvon päältä.
On voitonpäivä, jota Venäjällä juhlitaan natsi-Saksasta vuonna 1945 saadun voiton kunniaksi.
Toisella puolen aukiota, ikuisen tulen tuntumassa Karjalan tasavallan inkeriläistaustainen päämies Aleksandr Hudilainen pitää puhetta. Hän ylistää torille kokoontuneita iäkkäitä veteraaneja sanoin, joita lausutaan samaan aikaan sadoilla paikkakunnilla Venäjällä.
Veteraanien rintamuksissa killuu sellainen määrä kunniamerkkejä, että takit sopisivat lihaskuntoharjoittelun painoliiveiksi. Moni nuori tuo vanhoille rintamamiehille ja -naisille kukkia.
Tunnelma ei ole sotaisa, ilmassa on enemmänkin keväisen kansanjuhlan tuntua.
Pietari paria vuotta myöhemmin, eletään jälleen voitonpäivää. Nevski prospektilla eli Pietarin pääkadulla etenee pienin välimatkoin kirjava joukko poliittisia ja ryhmiä, kommunisteista Pyhän Venäjän palvojiin, sateenkaari-ihmistä eläinsuojelijoihin ja anarkisteihin. Uusnatseillakin on oma joukkonsa. Hakaristitunnuksia ei sentään näy.
Venäjä vaikuttaa pienen hetken moniarvoiselta yhteiskunnalta.
Sitten tulee ryhmä, jonka suuri plakaatti perää Venäjältä aluevaltauksia: "Novorossija, Harkovasta Odessaan". Vaaditaan siis valtavaa kaistaletta nykyisestä Ukrainasta. Juliste jää mieleen huuhaana.