Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Jääkiekko: Kärpät ru­tii­ni­voi­tol­la kiinni ko­ti­etuun – Seu­raa­vak­si edessä tup­la­pe­lit HIFK:ta vastaan

Hyvinvointialueet: Me­ri-Lap­pi pohtii eroa­van­sa Lapista ja liit­ty­vän­sä Poh­tee­seen

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni
Tilaajille

Viikon lo­puk­si: Viih­teen pii­ri­lei­kis­sä tähdet haas­tat­te­le­vat toi­siaan – Eri­tyi­ses­ti MTV Oy:n oh­jel­mis­sa samat näyt­te­li­jät, juon­ta­jat ja va­kiin­tu­neet te­le­vi­sio­esiin­ty­jät kim­poi­le­vat kuin flip­pe­ri­pal­lot toinen tois­ten­sa vie­raik­si

Sohvaperunat on mainio televisio-ohjelma, Ylen perin viihdyttävää vastinetta verorahoille.

Vaikka ohjelma käytännössä käsikirjoitetaan leikkauspöydällä, ihmisten reaktiot ovat pääosin sen verran lähellä aitoa tunnetta, että ote muistuttaa dokumentaarista. Sohvaperunat ei ole alleviivatusti ilkeä tai humoristinen mutta siinä on sopivasti luontaista pisteliäisyyttä ja hauskuutta. Kamerat eivät tapa taviksia feikkaaviksi näyttelijöiksi tai egoistisiksi Vain elämää -kyynelehtijöiksi.

Yksi sarjan suosion salaisuuksista lienee taviksen pitäminen mahdollisimman tavallisena. Esiintyjiä ei pusketa väkisin julkisuuden jokaiseen valokeilaan karrelle kärventymään – siis päinvastoin kuin viihteessä yleensä toimitaan.

Televisioviihteen yksi peruspilari on julkisuuden maksimointi. Siksi kotimainen viihdeteollisuus on samojen naamojen kierrättämistä ohjelmasta toiseen.

Vai onko?

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.