Sohvaperunat on mainio televisio-ohjelma, Ylen perin viihdyttävää vastinetta verorahoille.
Vaikka ohjelma käytännössä käsikirjoitetaan leikkauspöydällä, ihmisten reaktiot ovat pääosin sen verran lähellä aitoa tunnetta, että ote muistuttaa dokumentaarista. Sohvaperunat ei ole alleviivatusti ilkeä tai humoristinen mutta siinä on sopivasti luontaista pisteliäisyyttä ja hauskuutta. Kamerat eivät tapa taviksia feikkaaviksi näyttelijöiksi tai egoistisiksi Vain elämää -kyynelehtijöiksi.
Yksi sarjan suosion salaisuuksista lienee taviksen pitäminen mahdollisimman tavallisena. Esiintyjiä ei pusketa väkisin julkisuuden jokaiseen valokeilaan karrelle kärventymään – siis päinvastoin kuin viihteessä yleensä toimitaan.
Televisioviihteen yksi peruspilari on julkisuuden maksimointi.