Punkkilive: Oulusta ropisee reip­paas­ti punk­ki­ha­vain­to­ja vä­ki­lu­kuun nähden

Rakentaminen: Poh­jan­tien varteen kaa­vail­laan 60-met­ris­tä tor­ni­ta­loa

Mielipiteet: Tuu­li­voi­ma tappaa lin­tu­ja, mutta voi­ma­loi­den maa­la­mi­nen vä­hen­täi­si lin­tu­kuo­le­mien määrää

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Essee
Tilaajille

Viikon lo­puk­si: Kättely ei ole pelkkää tur­han­päi­väis­tä ra­vis­te­lua, vaikka ko­ro­na-ajan opit ja kä­sien­pe­su­ky­se­lyt saa­vat­kin toi­vo­maan, että luo­pui­sim­me siitä

Noin sata vuotta sitten viimeisetkin kättelyä karsastaneet suomalaiset oppivat sanomaan sujuvasti käsipäivää. Mutta tuleeko koronapandemiasta päätepiste vai pelkkä uusi luku kättelyn historiaan?

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Ja ennen pitkää Jussille tuli tenkkapoo.

Väinö Linna annosteli Täällä Pohjantähden alla -teoksensa keskeiselle hahmolle Jussi Koskelalle vastoinkäymisiä reilulla kauhalla. Yksi pienemmistä harmeista tulee tarinassa vastaan kirkkoherra Salpakarin ojennetun käden muodossa.

Kun pappilan torppari Jussi saapuu tapaamaan uutta isäntää ensimmäistä kertaa, tämä ojentaa kätensä tervehtiäkseen. Herrojen kättelyyn tottumaton alustalainen ei kuitenkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Hän ojentaa kättään, vetää sen pois, ojentaa jälleen ja onnistuu lopulta tervehtimään uutta isäntäänsä merkillisesti nykien ja jonkinlaisia epäsanoja mökeltäen.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.