Kaleva selvitti: Täl­lai­nen on Oulun tee­kult­tuu­ri – ­mu­kaan mahtuu muu­ta­kin kuin pus­si­tee­tä

Luitko jo tämän: Ou­lu­lai­nen Jaakko Tai­val­oja tietää, miten tiu­kas­sa huu­me­nuo­ren leima on – siksi hän auttaa nyt muita

Kolumni: So­ti­laal­li­nen tur­val­li­suus ei voi olla tabu jour­na­lis­mis­sa

Essee
Tilaajille

Viikon lo­puk­si: Kättely ei ole pelkkää tur­han­päi­väis­tä ra­vis­te­lua, vaikka ko­ro­na-ajan opit ja kä­sien­pe­su­ky­se­lyt saa­vat­kin toi­vo­maan, että luo­pui­sim­me siitä

Noin sata vuotta sitten viimeisetkin kättelyä karsastaneet suomalaiset oppivat sanomaan sujuvasti käsipäivää. Mutta tuleeko koronapandemiasta päätepiste vai pelkkä uusi luku kättelyn historiaan?

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Ja ennen pitkää Jussille tuli tenkkapoo.

Väinö Linna annosteli Täällä Pohjantähden alla -teoksensa keskeiselle hahmolle Jussi Koskelalle vastoinkäymisiä reilulla kauhalla. Yksi pienemmistä harmeista tulee tarinassa vastaan kirkkoherra Salpakarin ojennetun käden muodossa.

Kun pappilan torppari Jussi saapuu tapaamaan uutta isäntää ensimmäistä kertaa, tämä ojentaa kätensä tervehtiäkseen.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.