Tulipalot: Tältä näyt­tä­vät tu­li­pa­lon jäljet Oulun Ran­ta­ka­dul­la

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Essee
Tilaajille

Viikon lo­puk­si: Kättely ei ole pelkkää tur­han­päi­väis­tä ra­vis­te­lua, vaikka ko­ro­na-ajan opit ja kä­sien­pe­su­ky­se­lyt saa­vat­kin toi­vo­maan, että luo­pui­sim­me siitä

Noin sata vuotta sitten viimeisetkin kättelyä karsastaneet suomalaiset oppivat sanomaan sujuvasti käsipäivää. Mutta tuleeko koronapandemiasta päätepiste vai pelkkä uusi luku kättelyn historiaan?

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Ja ennen pitkää Jussille tuli tenkkapoo.

Väinö Linna annosteli Täällä Pohjantähden alla -teoksensa keskeiselle hahmolle Jussi Koskelalle vastoinkäymisiä reilulla kauhalla. Yksi pienemmistä harmeista tulee tarinassa vastaan kirkkoherra Salpakarin ojennetun käden muodossa.

Kun pappilan torppari Jussi saapuu tapaamaan uutta isäntää ensimmäistä kertaa, tämä ojentaa kätensä tervehtiäkseen. Herrojen kättelyyn tottumaton alustalainen ei kuitenkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Hän ojentaa kättään, vetää sen pois, ojentaa jälleen ja onnistuu lopulta tervehtimään uutta isäntäänsä merkillisesti nykien ja jonkinlaisia epäsanoja mökeltäen.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.