Piti valita ensi syksyn ekaluokkalaiselle ensimmäinen vieras kieli tulevan koulun tarjoamista kielivaihtoehdoista. Tarjolla oli englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Lomake oli nopeasti täytetty. Rasti vain ruutuun. Valinnan hetkellä sitä turvautui perinteiseen ratkaisuun. Se tuntui jotenkin turvalliselta.
Tuliko tehtyä viisas valinta? En tiedä. Vaakakupissa painoivat ratkaisevasti asiat, jotka ovat tässä ja nyt. Kohtuullinen painoarvo oli myös sillä, mitä muut ympärillä ajattelivat. Osasinko miettiä riittävästi, millaisia mahdollisuuksia tämä valinta toisi tai rajaisi pois tulevaisuudessa? Tuskin, enkä ainakaan kovin pitkään.
Mitä sitten, vaikka ranskan kieli olisikin maailman kolmen merkittävimmän kauppakielen joukossa, jos sen opiskeluun ei lähikoulussa ehkä olisi mahdollisuuksia.