Ukrainalainen tulkki Anastasiia Martyniuk nosti Kalevan haastattelussa esiin teeman, josta Suomessa on syytä keskustella tähänastista enemmän: kysymyksen venäläisen kulttuurin näkyvyydestä aikana, jolloin Venäjä tappaa ukrainalaisia silmittömässä hyökkäyssodassaan.
Martyniuk ihmettelee, miksi oululaisissa kulttuurilaitoksissa esitetään venäläisiä teoksia. Oulun teatterissa sai juuri ensi-iltansa Leo Tolstoin Anna Karenina -teokseen perustuva näytelmä, ja nyt keskiviikkona Oulu Sinfonia esittää Dmitri Shostakovitshin Leningrad-sinfonian. Shostakovitshia kuultiin myös toissa viikolla.
"Aikana, jolloin Venäjä käy brutaalia sotaa Ukrainaa vastaan, tuntuu todella oudolta, että halutaan esittää ja levittää venäläistä kulttuuria", Martyniuk sanoo.
Todennäköisesti Martyniuk edustaa lukuisten Suomessa asuvien ukrainalaisten näkemyksiä. Suomalaisilta vaaditaan siksi asiassa herkkyyttä ja tilannetajua.
Näistä on ollut ajoittain puutetta. Yle kertoi, kuinka 11-vuotias ukrainalaistyttö pantiin espoolaiskoulussa laulaman umpivenäläistä Kalinka-sävelmää, vaikka tyttö vastusti asiaa. Rehtori ei nähnyt koulun toimissa ongelmaa vaan vetosi opetussuunnitelman tavoitteisiin, jotka varmaankin ovat kauniita.
Oulun tapaukset ovat omanlaisiaan. Anna Karenina on venäläistä kulttuuria, mutta tarinan ydin ei ole erityisesti venäläinen saati Venäjää ylistävä vaan yleismaailmallinen.
Tolstoi oli etenkin vanhoilla päivillään jyrkässä oppositiossa maan valtakoneistoa vastaan ja oli vakaumuksellinen pasifisti. Hän olisi todennäköisesti vastustanut ankarasti hyökkäystä Ukrainaan.
Dmitri Shostakovitsh teki ison osan sävellystyöstään Stalinin kaudella. Hän oli ajoittain valtajärjestelmän silmätikkuna ja joutui useaan otteeseen taipumaan "isä aurinkoisen" musiikillisiin mieltymyksiin.
Leningrad-sinfoniaa Shostakovitsh ei silti omistanut Stalinille vaan piiritetyn miljoonakaupungin nääntyville asukkaille – raa'an hyökkäyssodan uhreille.
Suomen ukrainalaiset katsovat teoksia ymmärrettävästi toisenlaisin silmin. Venäläinen kulttuuri on Ukrainassa yleensä merkinnyt pyrkimystä tukahduttaa maan oma kulttuuri ja koko kansakunnan olemassaolo.
Suomessa ei ole syytä antaa tilaa sellaisille venäläisille taiteilijoille tai teoksille, jotka tukevat aggressiivista isovenäläistä maailmankuvaa. Nyt Oulussa esitettävät teokset eivät sisällöltään tällaista edusta. Venäläisen kulttuurin totaalinen demonisoiminen todennäköisesti pelaisi nyt putinistisen Venäjän pussiin.
Kaikenkattava venäläisyyden leimaaminen olisi myös kohtuutonta niitä Suomen venäläisiä kohtaan, jotka vastustavat Putinia ja tämän sotaa ja sydämestään toivovat Venäjän muuttumista ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia kunnioittavaksi maaksi.