Eräänä päivänä lähdin hiihtämään Ylä-Haapalehdon parkkipaikalta. Pian tulin paikalle, jossa oli peräkkäin ladulla liuta päiväkotilapsia sukset jalassa odottamassa hoitajien lähtölupaa. Se oli mukava näky. Huikkasin ohittaessani: olette hyviä hiihtäjiä.

Olin edennyt muutamia kymmeniä metrejä, kun takaani kuului terhakas ääni: ”Varo, täällä tullaan!” Kuusivuotias poika oli ottanut spurtin ja kirinyt kantaani.