On keskiviikkoiltapäivä 22 lapsen päiväkotiryhmässä ja kello lyö 13. Aamuvuoro päättää työpäivänsä ja samana aamuna yksi työntekijä on jäänyt pois sairastumisen vuoksi. Kaksi työntekijää jää kahden todella ison ryhmän kanssa.
Iltapäivällä pitäisi siivota lasten päiväunien jälkeen sängyt pois ja jakaa välipala. Näiden tehtävien lisäksi toisella työntekijällä on vielä lakisääteinen tauko pitämättä, ja lasten leikittämiseen sekä pukemiseen pitäisi myös riittää resurssit.
Edellä esitetty tilanne on hyvin tavallinen varhaiskasvatuksen arjessa, jossa työntekijöiden riittävyyttä esimerkiksi poissaolotapauksissa katsotaan usein päiväkotikohtaisesti eikä ryhmäkohtaisesti. Mikäli talossa on laskennallisesti tarpeeksi aikuisia suhteessa lasten määrään, sijaisia ei oteta.
Tästä syntyy valtavasti ongelmia: päivän suunnitelmia joudutaan muuttamaan, lasten kanssa leikkimiseen ei jää tarpeeksi aikaa eikä heidän tarpeisiinsa pystytä vastamaan toivotulla tavalla. Myös työntekijöiden jaksaminen on kortilla, sillä joskus vajaalla työporukalla saatetaan mennä monta päivää putkeen.
Vaikka koko päiväkodissa olisi laskennallisesti tarpeeksi aikuisia, tämä ei käytännössä auta millään tavalla. Haasteet näkyvät ja tuntuvat siinä ryhmässä, josta työntekijöitä puuttuu eikä tilanteessa auta se, että toisissa ryhmissä päiväkodin toisessa päässä on tarpeeksi aikuisia.
Varhaiskasvatuksen ryhmien työntekijöiden määrää pitäisi yleisesti lisätä, sillä esimerkiksi kolme aikuista parinkymmenen 3–5-vuotiaan lapsen kanssa on todella vähän. Myös aikuisten riittävyys pitäisi poissaolotapauksissa ehdottomasti muuttaa ryhmäkohtaisesti laskettavaksi ja sijaisia palkata helpommin. Varhaiskasvatuksen työntekijöihin tulisi suhtautua investointina eikä pakollisena kulueränä. Tällä turvattaisiin sekä työntekijöiden jaksaminen että tärkeimpänä lasten edun toteutuminen.
Aada Hintsala
varhaiskasvatuksessa lastenhoitajana työskennellyt suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija, Oulu