KALEVA 3.2.1972. Tänään ne sitten alkavat, Sapporon suuret talvikisat. Niitä onkin odotettu riemulla ja vavistuksella. Riemulla siksi, että suuri suomalainen urheilukansa saa taas lukea, kuunnella ja töllötellä itsensä väsyksiin ahmiessaan yötä päivää uutisia suoraan kilpakentiltä. Ja vavistuksella siksi, että sama katajainen kansamme aina jaksaa nähdä värillisiä toiveunia olympialaisista mitaleista.
Avajaispäivä tänään on vain verryttelyä. Perjantaina aamuyöstä Suomen aikaa päästään asiaan. Silloin suoritetaan varsinainen 30 kilometrin maaotteluhiihto Pohjois-Suomi vastaan Muu Maailma.
Ensimmäisenä lähtee suomalaisista matkaan Ounasvaaran Teuvo Hatunen, toisena maailmankuulu mitalimies Eero Mäntyranta Pellosta, kolmantena Oulun Raimo Lehtinen ja ”ankkurina” Kuusamon Osmo Karjalainen. Olisipa ihme, jollei edes pieneen riemuun olisi aihetta latukilvan jälkeen. (Pakinoitsija Sihti)
Olympialaiset voisi siirtää YK:n alaisuuteen
Tämän päivän huippu-urheilu ei ilman rahaa toimi missään. KOK:n ihanteiden päälle on kasvanut vankka jäkälä. Se olisi nyt kerättävä ja keitettävä lääkeaineeksi uuden organisaation luomiselle olympiaurheilussa.