Tommi Linna (Kaleva 28.10./Lukijalta) kehottaa Oulua sallimaan verkon matala-asennuksen, eli että verkko asennettaisiin yleisesti käytetyn 70 sentin sijaan vain noin 30–40 senttimetrin syvyyteen.
Valokuitutoimijoilla on eri näkemykset kestävästä ja vastuullisesta verkon rakentamisesta. Valokuitunen ei jaa näkemystä siitä, että matala-asennus olisi automaattisesti yleisillä tiheästi rakennetuilla taajama-alueilla pitkäjänteinen ja turvallinen rakentamistapa.
Valokuituinfran yksi vahvuuksista on, että se kestää hyvin rakennettuna vuosikymmeniä. Tälle ehdoton edellytys on se, että verkot toteutetaan siten, etteivät ne altistu vaurioille eivätkä aiheuta huolta tai vaaraa muulle yhteiskuntarakentamiselle tai -tekniikalle.
Matala-asennusta voidaan tehdä eri tavoin ja kaikki matala-asennusmenetelmät eivät ole verkon kestävän toteutuksen näkökulmasta samanarvoisia. Esimerkiksi auraamalla tehtävässä matala-asennuksessa on kyse siitä, että verkon rakentaja saisi käyttää verkon rakentajalle mahdollisimman halpaa rakennustapaa, minkä seurauksena verkon asennussyvyys jäisi keskimäärin vain 30–40 senttimetrin syvyyteen.
Auraamisessa vetokoneen perässä vedetään auraa, joka tekee maahan asennusuran. Auraamalla kaapelit jäävät lähemmäs maanpintaa ja erilaiset maaperän vaihtelut (kivet, kalliot) voivat muuttaa auraussyvyyttä. Tämän seurauksena verkon asennussyvyys voi vaihdella ja pahimmillaan kaapeli saattaa jäädä paikoittain vain 10–20 sentin syvyyteen. Tällainen epätarkka asennustekniikka johtaa väistämättä lisääntyneeseen vaurioriskiin, dokumentoinnin epätarkkuuteen ja tulevien rakennushankkeiden vaikeutumiseen.
Halvan asennustekniikan välttämättömyyttä toimijat eivät voi perustella sillä, etteivätkö valokuituverkot rakentuisi Ouluun ja muihin kaupunkeihin kattavasti ilman tällaisia erityismyönnytyksiä. Siksi kuntien kannattaakin nyt miettiä rakennettavien verkkojen ylläpidettävyyttä ja yhteiskuntasuunnittelun reunaehtoja pidemmälle tulevaisuuteen.
Kuntien kannattaa myös varata riittävät valvontaresurssit, jotta toteutusten laatua pystytään valvomaan ja saamaan alalle toimivat käytännöt.
Vertaamme itseämme usein Ruotsiin, missä valokuitusaatavuus on melkein tuplat Suomen saatavuudesta. Tiheät verkot eivät ole syntyneet Ruotsiin matala-asennuksen ansioista, vaan siksi että ruotsalaiset ovat heränneet valokuituverkkojen tärkeyteen 10 vuotta Suomea aiemmin. Ruotsissa yleinen asennussyvyys on 50 senttimetriä.
Oulun kaupunkistrategia 2030 visioi, että kaupungissa hyödynnetään digitalisaation mahdollisuudet ja kaupunki kasvaa kestävästi. Tämän vision yksi peruslähtökohdista on nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet, joissa valokuituverkoilla on tärkeä rooli toimivan mobiiliverkon kanssa. Hyvät yhteydet mahdollistavat oululaisten digitaalisen arjen ja palvelujen onnistuneen kehittämisen.
Heikki Kaunisto
toimitusjohtaja, Valokuitunen Oy