Eri puolilla Suomea rakennetaan isossa mittakaavassa valokuituverkkoja. Valokuituyhteys takaa nopean ja vakaan internetyhteyden, jota tarvitaan niin etätöissä kuin yritystenkin toiminnassa. Vaikka rakentamista on käynnissä, riittää meillä kirittävää muihin Pohjoismaihin verrattuna. Reiluun 50 prosenttiin suomalaisista pientaloista tulee valokuitu, kun Ruotsissa vastaava määrä on yli 90 prosenttia. Valtavan rakentamistarpeen vuoksi rakentamistavalla on korostunut merkitys.
Suomessa maanalaiset johdot on asennettu perinteisesti 70 senttimetrin syvyyteen. Syvyys on perusteltua esimerkiksi sähköjohtojen osalta, sillä ne voivat lähellä maanpintaa aiheuttaa hengenvaaran. Valokuidussa ei kuitenkaan kulje sähköjännitettä, eikä se ole muutoinkaan vaarallinen. Rakentamisalan yhteisen ohjeistuksen mukaan televerkkoja ei tarvitsekaan asentaa 70 senttimetriin, vaan 30–40 senttimetrin syvyys on riittävä ja turvallinen.
Ruotsissa valokuitukattavuus on saatu laajaksi juuri matalammalla asennussyvyydellä. Myös Saksassa nopeiden ja vakaiden yhteyksien räjähtävä tarve on otettu tosissaan, ja matalampaa asennussyvyyttä edellyttävä sääntely on tullut voimaan tänä syksynä. Suomessakin osa kunnista, kuten Ylivieska, Tornio ja Kemi, ovat toimineet alan yhteisen ohjeistuksen mukaisesti ja positiivisia kokemuksia 40 senttimetrin asennuksesta on ehtinyt jo kertyä. Osa kunnista kuitenkin empii vielä.
Miksi asennussyvyys on niin merkittävä? Matalampi asennussyvyys mahdollistaa alueen kattavammat yhteydet, nopeamman asennuksen ja pienemmän ympäristökuorman. Samalla euromääräisellä investoinnilla rakennetaan suurempi määrä valokuituyhteyksiä, auki revittyjä katuja ja teitä on huomattavasti aikaisempaa vähemmän, ja maansiirtotyöt ovat vain murto-osa perinteisiin menetelmiin verrattuna. Haitta asumiselle ja liikenteelle jää kaiken kaikkiaan lyhytaikaisemmaksi ja kokonaisuudessaan pienemmäksi.
Olennainen rakennusperiaate on, että matalammalla asennussyvyydellä rakennettavalle alueelle saadaan 100 prosentin valokuitukattavuus. Asennus hoidetaan näin kerralla kuntoon, eikä aluetta kaiveta auki heti seuraavan kesän tultua. Ympäristöä säästyy myös sen vuoksi, että matala-asennuksessa hiilidioksidipäästöt jäävät noin neljäsosaan verrattuna perinteisellä menetelmällä syntyviin päästöihin.
Rakentajan kannalta kyse on siitä, hyväksyykö Oulun kaupunki uudet menetelmät ja matalamman asennussyvyyden. Osa kunnista on jo hyväksynyt.
Tommi Linna
toimitusjohtaja
Valoo (Adola Oy)