Se oli ihan tavallinen päivä, muistaakseni.
Puku piti tietenkin tällätä päälle, aikataulujen kanssa sai olla tarkkana ja sitten oli niitä juhlia, kotona ja koulussa.
Sitä varten oli kyllä tehty töitä, ainakin yritetty tehdä.
Liittyi siihen hetkeen tietenkin haikeuttakin. Vai siinsikö silloin tulevaisuus jo niin kirkkaana edessä, että oli kiire eteenpäin?
Kyllä sen kuitenkin varmasti jokainen ymmärsi jo silloin, 20 vuotta sitten Karjasillan lukion liikuntasalissa, että jonkinlainen matka on tullut päätepisteeseen, ja jotain uutta tulee tilalle.