Anna Mattilan mielestä Touch-elokuva antaa turhankin positiivisen kuvan japanilaisten vieraskoreudesta. – On siellä sitäkin, että ei hirveästi haluta olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, hän toteaa.
Kuva: Anssi Juntto
Leffavieras
Kahdelle aikatasolle levittäytyvässä Touch-elokuvassa (Plaza & Star) ikääntyvä islantilainen Kristófer päättää etsiä nuoruudenrakkautensa Mikon, jonka hän tapasi työskenneltyään tiskaajana perinteisessä japanilaisessa ravintolassa Lontoossa 1960-luvun lopulla.