Monen asian kanssa ahneudessa ja uutuuden viehätyksessä mennään "perse edellä" edellä puuhun. Moni tällainen kipuaminen on hurmoksen alkaessa helposti nähtävissä, mutta asioista päättävät ja joukkohurmokseen mukaan liittyvät seuraavat toisiaan sokeasti ja palvoen latvaan asti. Osa tosin tipahtelee jo alaoksilla.
Älylaitteet ja netti annettiin vastuuttomasti lapsille. Tungettiin heidän elämäänsä väkisin hektisyys, malttamattomuus, kieroutuneet ihanteet, äärimmilleen viety individualismi, vastuuton nimettömänä huutelu ja kiusaaminen, väkivalta sen kaikissa muodoissaan vain muutaman järjettömyyden mainitakseni. Niiden jalkoihin jäivät muun muassa terve itseluottamus, turvallisuuden tunne, leikki ja liikkuminen, hyvät tavat ja toisten kunnioittaminen.
Monella tavalla arvokkaita kyläkouluja ja niiden mukana omistaan huolehtivia yhteisöjä on mielivaltaisesti tuhottu ja tuhotaan yhä. Tilalle rakennetut ylisuuret koululaitokset eivät yllätys yllätys tuotakaan vain tasapäistettyjä pisa-älyköitä, vaan suurelta osin ahdistuneita, hukassa olevia tekoälyn kasvattamia nuoria, jotka monin lieveilmiöin huutavat hätäänsä.
Samojen kyläyhteisöjen kaupat, pankit, virastot ja terveydenhuolto viedään kauas, monen tavoittamattomiin. Yhteiskuntamme rakentajat ja itsenäisyyden puolustajat kärrätään kuolemaan kauas rakkaimmistaan. Samat päättäjät puhuvat samoilla suilla maaseudun elävöittämisestä ja tasa-arvosta.
Opetussuunnitelmiin lisätään sisältöpaineita ja ihmetellään, miksi kaikki väsyvät. Monissa kouluissa välituntisin ei palauduta ulkona, vaan haahuillaan rinnakkaisdigitodellisuudessa tai kaivellaan reikiä viihtymälaitosten pehmolaiskanlinnoihin.
Jopa alaikäiset laitetaan valmistumaan ammatteihinsa etänä digitodellisuus- ja itseohjautuvuus-keksinnön avulla. Kohta ei kynää osata käyttää eikä silmiin katsoa. Vanhempien kännykkään naulitut silmät eivät tavoita kasvavan vauvan katsetta.
Uutiset pursuavat negaatiota, ruokkivat pelkoja ja innostavat toivottomia ja rajattomuuteen tottuneita uusiin tuhotöihin.
Luonnon kustannuksella toiselta puolelta maailmaa tuodaan jos minkälaista huonolaatuista härpäkettä hypermarkettien notkuviin kilometrihyllyihin.
Makuproteiinirahkoja ja terveysvaikutteisia rasvamönjiä on enemmän kuin spektrissä värejä, mutta yllätys yllätys niillä ei kansan jenkkakahvat ja korkea kolesteroli lähteneetkään, saati ruokahävikki.
Uuden alkoholilain myötä nuorison ja rantapallomahojen tölkeissä ei lue enää 4,5 vaan 8. Niiden juomien voimalla kiihdytellään sähköpotkulaudoilla, joita on ristiin rastiin pitkin liikenneinsinöörien suunnittelemia käteviä kulkuväyliä.
Kaiken keskellä meillä onneksi on vielä järkeä, sydäntä ja luontoa. Järjen voi kuulemma ottaa käteen. Miten on sydämen ja luonnon laita?
Essi Nuortimo
Kokkola