Pohde: Sai­raa­la­pää­tök­siin pet­ty­nyt Me­ri-Lap­pi pohtii eroa­van­sa Lapista ja liit­ty­vän­sä Poh­tee­seen

Festivaalit: Frozen People jär­jes­te­tään Nal­li­ka­ris­sa lauan­tai­na ke­li­olo­ja uhmaten

Tuhopoltot: Ran­ta­ka­dun tu­li­pa­lot uh­ka­si­vat taas ra­ken­nuk­sia, joiden puo­les­ta ou­lu­lai­set tais­te­li­vat vuo­si­kym­me­niä

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni
Tilaajille

Uusi kult­tuu­ri­nen yli­val­ta ei ole enää kon­ser­va­tii­vi­nen, mutta mo­ni­ää­ni­syys on sil­le­kin ongelma

Hegemonia tarkoittaa hallitsevien ryhmien kulttuurista ylivaltaa. Termin kehitti italialainen kommunisti Antonio Gramsci aikana, jolloin yhteiskunnallinen hegemonia oli porvarillisissa, konservatiivisissa käsissä.

Tarvittiin vuosikymmeniä kestävä "pitkä marssi yhteiskunnan instituutioiden läpi" (kuten 1960-luvun opiskelijaradikaali Rudi Dutschke asian muotoili), ja lännessä on vallalla uusi hegemonia. Se ei ole kommunistien havittelema sosialistinen hegemonia, vaikka sitä väliin "kulttuurimarxilaiseksi" haukutaankin.

Tämä hegemonia on yhtä kapitalistinen kuin ennenkin, ehkä enemmänkin, mutta kulttuurisella tasolla se ei enää ole konservatiivis-porvarillinen. Se on koulutettujen kaupunkilaisten, kosmopoliittisiksi ja valveutuneiksi itsensä mieltävien informaatioyhteiskunnan ammattilaisten hegemonia.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.