Kansallisen veteraanipäivän jälkeen ja kriisinhallintaveteraanien juhlapäivän, YK:n kansainvälisen rauhanturvaajien päivän (29.5.) alla, on hyvä tarkastella uuden ajan veteraaneille tarjottavia palveluita.
Suomen valtio on lähettänyt noin 50 000 rauhanturvaajaa ja kriisinhallintasotilasta toteuttamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kriisipesäkkeisiin ympäri maailmaa. Kriisinhallintaoperaatioihin lähtevät saavat nykyään hyvän koulutuksen ja varusteetkin ovat huippuluokkaa. Palveluksen jälkeiset palvelut kriisinhallintaveteraaneille eivät puolestaan ole vielä hyväksyttävällä tasolla.
Pitää muistaa, että ihan kaikkiin kriisialueilla palvelleisiin sotilaisiin, rauhanturvaajiin ja siviilikriisinhallintahenkilöstöön palvelu jättää jälkensä. Toisiin pienemmän ja toisiin suuremman. Joko henkisen tai fyysisen, josta veteraani saa kärsiä pahimmassa tapauksessa loppuelämänsä. Valtiokonttori auttaa pahimmin vaurioituneita, mutta avun saanti ei aina ole helppoa. Suomesta puuttuu veteraanikeskus.
Vuosikymmenten saatossa palvelut ja hoito ovat kehittyneet huimasti, mutta edelleen Suomen uuden ajan veteraaneilleen tarjoamat palvelut, tuki ja hoito ovat kaukana esimerkiksi naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan tasosta. Nyt kun Suomi on liittynyt Natoon ja tulevaisuudessa todennäköisesti saamme muunkinlaisia uuden ajan veteraaneja kuin kriisinhallintaveteraaneja, Suomeen pitäisi perustaa veteraanikeskus. Sellaiset on jo yllä mainituissa naapurimaissamme.
Tuo keskus hoitaisi uuden ajan veteraanien asioita ja tukea yhden luukun periaatteella. Sillä olisi toimivat sähköiset palvelut, osaava henkilökunta ja toimipisteitä eri puolilla valtakuntaa. Toiminta olisi samantapaista, mitä sotiemme veteraaneille on järjestetty.
Ulkoministeriön asettama kriisinhallinnan parlamentaarinen komitea toteaa julkaisussaan, että kriisinhallintaveteraanikeskukselle on tarvetta.