”Ukki, miksi sinulla on työmiehentakki?” kysyi pikkumies, kun puin metsäretkelle kirkkaan oranssin ulkoilutakin. Housuni olivat hailakampaa sävyä ja kysyin, ovatko ne työmiehen housut. Eivät olleet. Poika on hyvin kiinnostunut työkoneista sekä näkyvää työtä tekevistä henkilöistä ja on itse havainnoistaan päätellyt, että niissä töissä käytetään huomiovärisiä vaatteita.
Hän myös kysyy ahkerasti ja sanoo kun ei osaa tai ymmärrä. Hän jäsentää kokemuksiaan ja havaintojaan. Tunnistaa syy- ja seuraussuhteita. Luokittelee asioita. Osa johtopäätöksistä on toki vääriä, mutta hän on valmis keskustelemaan. Pieni rakentaa uusia käsitteitä ja johtopäätöksiä vanhan pohjalle. Testaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Oppii. Muodostaa sitä kokemusten litaniaa, joka meillä aikuisilla jo on.
Kesällä tuuli herää auringon noustessa. Aamurusko ennustaa sadetta. Jäällä on liukasta. Pakkasella näpit jäätyvät. Syksyllä lehdet putoavat. Lähikauppa on kiinni yöllä, Tuiran S ei. Afrikassa asuu mustia ihmisiä. Brasiliassa puhutaan espanjaa. Pääskysestä ei päivääkään. Lähteestä saa puhdasta vettä. Punainen valo varoittaa, vihreä sallii. Vilkkuva sininen voi olla polliisi. Miehet sitä, naiset tätä, muut muuta.
Ovatko nuo totta? Joskus, aina vai ei ollenkaan?
Olemme jäsentäneet ja luokitelleet itsellemme lukuisan määrän asioita. Se tekee arjesta sujuvampaa. Kokemuksemme perusteella teemme valintoja ja väistämme vaaroja.
Missä vaiheessa omat ennakkokäsityksemme muuttuvat ennakkoluuloiksi? Aino Uitamo (Kaleva 13.6./Lukijalta) kehottaa tunnistamaan ennakkoluulojamme tietoisesti. Viime aikoina on julkisesti puhuttu rasismista.
Ajattelen niin, että ennakko-oletuksia, asioiden luokittelua ja jäsentelyä – yleistämistä –tarvitsemme arjen sujumisen takia, mutta emme saa antautua sille täysin ajattelematta. Yksittäisistä havainnoista ei saa tehdä yleistyksiä. Leipä ei putoa aina voipuoli alaspäin. Vielä joskus tuleekin kirjepostia.
Kun yleistäminen koskee mitä tahansa ihmisryhmää, on rasismi lähellä, eikä se koske vain etnisiä ryhmiä.
Onko sinulle koskaan käynyt niin, että kuulet haukuttavan yleistäen jotakin ikäryhmää, harrastusta, ammattia, uskontoa – mitä tahansa porukkaa, johon itse kuulut? Eikö se ole epäreilua? Onko se rasismiakin?
Facebookin puskaradiossa pääsee lukemaan tylyjä kannanottoja. Katsokaapa vain mitä kirjoitetaan yleistäen koiranulkoiluttajista, potkulautailijoista, nuorista, vanhoista – autoilijat pyöräilijöistä tai toisinpäin.
Ei osata keskustella asiasta, kun ei ymmärretä tai kyetä ajattelemaan. Puututaan omien ennakkoluulojen mukaan tuntemattomaan henkilöön tai ryhmään. Missä vaiheessa lapsen kyselevä mieli muuttuu aikuisen jyrääväksi (epä)varmuudeksi? Miksi?
Someympäristö rohkaisee huutelemaan omassa kuplassaan, jossa samanmielisten kaiku toistaa sanomaa. Muut äänet kuplan sisään tuskin kuuluvat. Ei tarvitse ajatella.
Hassu juttu, että mökkipaikkakuntamme puskaradiossa saa asiallisen vastauksen mihin tahansa asialliseen kysymykseen. Maaseudulla ollaan fiksumpia – ja varovaisempia.
Mikko Jämsä
Oulu