Kaleva uutisoi 15.10. ympäristöministeriön tilaamasta selvityksestä, joka koski tuulivoimarakentamisen haittoja maakotkalle. Jutusta saattoi syntyä vaikutelma, että Metsähallitus vastustaisi maakotkan reviirien huomiointia tuulivoimahankkeiden sijoittelussa. Näin ei missään tapauksessa ole.
Metsähallituksen tehtävänä on käyttää, hoitaa ja suojella valtion maa- ja vesialueita kestävästi sekä sovittaa yhteen alueiden käyttöön liittyviä erilaisia tarpeita ja odotuksia. Maakotka on yksi Metsähallituksen erityisvastuulajeista, ja tehtävämme on varmistaa, että laji säilyy elinvoimaisena Suomessa.
Suojelu perustuu tietoon maakotkan elinympäristövaatimuksista sekä elinympäristöjen ja esiintymien sijainnista. Suojelutyöstä vastaa Metsähallituksen luontopalvelut, jossa on lajiensuojelun erityisosaamista.
Tuulivoiman hankekehitys valtion alueilla on Metsähallituksen liiketoimintaan kuuluva lakisääteinen tehtävä. Ajantasainen tieto maakotkan elinympäristöistä on tuulivoiman hankekehityksessä ensiarvoisen tärkeää, jotta pesien ympärille voidaan jättää riittävät suoja-alueet. Tämä tieto tulee olla kaikkien tuulivoimatoimijoiden käytössä.
Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää uusiutuvan energian ja tuulivoiman lisäämistä. Tuulivoiman sijoittelussa tulee huomioida vaikutukset paitsi lintuihin myös muihin ympäristö- ja luontoarvoihin, virkistykseen ja muuhun maankäyttöön. Pidämme tärkeänä, että näiden eri tavoitteiden yhteensovittamista tehdään parhaan mahdollisen tiedon pohjalta.
Ympäristöministeriön tilaamassa selvitysluonnoksessa oli tuulivoimakehittämisen näkökulmasta useita kehitystarpeita, joita niin Metsähallituksen tuulivoimayksikkö kuin yksityiset tuulivoiman hankekehittäjät ovat kommentoineet ministeriön pyynnöstä.
Selvityksen pohjalla käytetty laskentamalli tuottaa teoreettisen mallinnuksen maakotkan reviiristä ja perustuu osin virheellisiin lähtöoletuksiin, kuten ylimitoitetut voimalamäärät, jotka lisäävät mallinnettua törmäyskuolleisuutta. Tämä on aiheuttanut epäselviä tulkintoja.
On tärkeää, että eri toimijat ja viranomaiset hyödyntävät menetelmiä yhdenmukaisesti ja että tunnistetut päivitystarpeet tarkennetaan, ennen kuin ohjetta voidaan käyttää virallisena suosituksena.
Lisäksi on huomioitava, että Metsähallituksen maakotkaohje, johon selvitysluonnos perustuu, on jo nykyisin valtakunnallisessa käytössä hankekohtaisessa vaikutusten arvioinnissa.
Olemme myös tuoneet esiin, että maakuntakaavatasolla potentiaalisia tuulivoima-alueita ei tulisi sulkea pois pelkästään teoreettisen kotkamallinnuksen perusteella, vaan maakuntakaavan tulee olla mahdollistava, ja tarkemmat vaikutukset niin maakotkaan kuin muihinkin lajeihin ja elinympäristöihin selvitetään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa maastoinventointien perusteella.
Muuten riskinä on, että tuulivoimasuunnittelua ohjautuu alueille, joissa muut ympäristö- ja luontohaitat ovat suurempia tai rakentamisen teknistaloudelliset edellytykset eivät toteudu. Päätökset tuulivoimasijoittelusta tulee tehdä kokonaisarvioinnin perusteella siten, että kaikki hankkeista aiheutuvat ympäristövaikutukset tulevat huomioiduksi.
Otto Swanljung
Metsähallituksen kiinteistökehityksen johtaja