Tytti Tuppurainen on SDP:n keulahahmona puoluejohtajaakin näkyvämpi. Tytti Tuppuraisen ulostuloissa työsopimuslain uudistuksesta tuli "palkkakuoppalaki", pärstäkerroinperusteinen "potkulaki" ja "alisuoriutujien" karsinta.
Ehtipä Tuppurainen Müncheniinkin moittimaan Suomen ulkopoliittisen johdon varovaisen myönteistä arviota USA:n ulkoministeri Rubion puheesta "kohtalokkaaseen syleilyyn" antautumiseksi. "Veroale" on päivittäistä retoriikkaa.
Asiat on maalattu todellisuudesta irrallisiksi iskusanoiksi. "Palkkakuoppalaki" ei määrää palkankorotuksista, "potkulaki" ei mahdollista mielivaltaisia irtisanomisia eikä kohdistu "alisuoriutujiin". Rubion puheisiin suhtautumalla Suomen ulkopoliittinen johto ei ole antautunut mihinkään "syleilyyn".
Tuppuraisen SDP rehvastelee myös hallituksen synnyttäneen 100 000 uuden työpaikan sijasta 100 000 työtöntä. Ei asia ole sinne päinkään. Työllisten lukumäärä on jopa kasvanut. Työttömiä vaan on tullut merkittävästi maahanmuutosta ja vastikkeettomien sosiaalietuuksien vähentyessä työnhakuun ryhtyneistä aiemmin työvoiman ulkopuolella olleista. Ei se hyvä tilanne ole, mutta enteilee työmarkkinoiden tervehtymistä. SDP yrittää vaalien lähestyessä saada asiat näyttämään huonolta vastoin parempaakin tietoa.
SDP:n oma lehdistö on viimeksi hehkuttanut Tuppuraisen ulostuloja silmänvääntelykuvien yhteydessä ja vaatinut hallitusta rasismista syytellen Orpoa panemaan hallituspuolueiden rivit ojennukseen. Tuppuraisen ulostulot on tarkoitettu yksin vaalikarjalle eikä edes omille kannattajille.
Tuppuraisen vedot ovat ehkä taitavaa populismia, mutta politiikassa vahingollisia. Eduskunnassa pitäisi keskustella laeista ja taloudesta, eikä heitellä irrallisia mielikuvia ilman asiallisia vaihtoehtoja. Niitä taas ei ole kuultu.
Tuppuraisen kuuntelemisen sijasta luen mieluummin hallituksen lakiesityksiä ja todennettua tilastotietoa. Niihin eivät iskusanat vaikuta. Tuppuraisen ulostulot iskusanoilla vain pilaavat politiikan tekemisen ilmapiirin.
Juha Rapeli
eläkeläinen, Oulu