Suomessa on aika ajoin pohdittu, miten hallituksen ja ministereiden vastuuta ja julkisen sektorin johtajien palkitsemista voisi kehittää. Yhtenä keinona esitän ajatuksen ministereille maksettavasta tulospalkkiosta sen mukaan, miten Suomen talous, hyvinvointi, työllisyys ja BKT kehittyvät.
Ajatus herättää tärkeitä kysymyksiä: Onko tulospalkkaus oikea keino parantaa päätöksentekoa vai johtaisiko se lyhytaikaisiin ja harkitsemattomiin ratkaisuihin?
Palkkaus voisi myös koskea koko hallitusta yhteisesti, koska eri hallinnonalojen vaikutus toisiinsa on syytä huomioida. Ministereille, korkeille virkamiehille ja myös muille julkisella alalla toimiville pitää siis asettaa normaali "takuupalkka" ja sen lisäksi tulosvastuu, josta voidaan maksaa bonus, kun asetetut tavoitteet täyttyvät.
Tulospalkkaus voi kannustaa ministereitä ja johtajia keskittymään konkreettisiin tuloksiin. Jos palkkio sidotaan selkeisiin mittareihin, kuten työllisyysasteeseen tai BKT:n kasvuun, se voi ohjata poliitikkoja tekemään pitkän tähtäimen päätöksiä, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi työllisyyden parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä, ja jos ministeri näkee, että hänen toimillaan on suora vaikutus palkkioonsa, hän saattaa panostaa entistä enemmän näihin tavoitteisiin.
Toisaalta tulospalkkaus voi myös aiheuttaa ongelmia. Poliittiset päätökset ovat usein monimutkaisia, ja taloudelliset mittarit, kuten BKT, eivät kerro koko totuutta hyvinvoinnista. Esimerkiksi lyhyen aikavälin talouskasvu voi tapahtua kestämättömällä velkaantumisella, joka haittaa tulevia sukupolvia. Lisäksi on vaikea määritellä, miten paljon yksittäisen ministerin toimilla on vaikutusta kokonaistulokseen. Onko oikein, että ministeri palkitaan esimerkiksi globaalin taloustilanteen myötävaikutuksesta, jota hän ei voi kontrolloida?
Toinen ehkä paremmin nykytilanteeseen sopiva näkökulma asiaan olisi palkita ministereitä myös laadullisten tavoitteiden saavuttamisesta, esimerkiksi terveydenhuollon laadun parantamisesta tai koulutuksen tasa-arvon edistämisestä pitää olla selkeät tavoitteet ja mittarit. Nämä tekijät vaikuttavat pitkällä aikavälillä talouteen ja kaikkien kansalaisten hyvinvointiin. Jos tulospalkkaus rajoittuu pelkästään taloudellisiin mittareihin, voi se ohjata huomiota pois tärkeistä, mutta vähemmän konkreettisista laadullisista tavoitteista.
Keskustelua tarvitaan myös siitä, miten tulospalkkaus järjestetään käytännössä. Miten varmistetaan, että mittarit ovat oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä? Miten estetään se, että ministerit keskittyvät vain helposti mitattaviin tavoitteisiin? Nämä kysymykset vaativat huolellista pohdintaa, jotta järjestelmä toimisi oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti.
Lopulta kyse ei ole ainoastaan palkkiosta, vaan siitä, millaisia arvoja haluamme julkiseen johtamiseen. Haluammeko kannustaa ministereitä tekemään rohkeita, pitkän tähtäimen oikeita ja reiluja päätöksiä?
Asko Laitinen
Oulu