Liminganlahden luontokeskus ympäristöineen on ainoa Oulun seudun matkailukohde, joka tunnetaan laajasti maan rajojen ulkopuolella. Näin nimenomaan luontomatkailijoiden kasvavassa joukossa.
Merenrannan tuntumassa sijaitsee lintutorni, luontopolkuja, nuotiopaikkoja, luontokeskusrakennuksessa edustava ja lapsiystävällinen luontonäyttely sekä ravintola. Rakennuksen siivessä on hotellihuoneita.
Lintukohteena Liminganlahti on maan arvostetuimpia, jopa paras. Pääosa kohteen vierailijoista tulee lähiseuduilta ja kotimaasta, mutta keväästä syksyyn Liminganlahti kokoaa myös ulkomaisia vieraita, joista osa yöpyy keskuksessa. Alueella on mahdollista nähdä lintuja, joita on muualla työlästä havaita.
Paikka houkuttelee myös tavallisia perheitä, koululuokkia ja virkistyspäiväryhmiä sekä laajan esteettömyytensä ansiosta myös liikkumisesteisiä kansalaisia luontoelämysten pariin.
Viime vuonna luontokeskuksen käyntimäärä oli lähes 37 000, viimeisenä koronavuonna 2022 peräti 61 000.
Nyt luontokeskuksen jatko on vaarantunut. Kohde on valtion tuottavuusohjelman kourissa.
Metsähallituksen Luontopalvelut ilmoitti viime viikolla, että se aloittaa selvityksen useista luontokeskusrakennuksista luopumisesta kevään 2025 aikana. Yksi kohteista on Liminganlahti. Liipasimella ovat myös Hossan, Kilpisjärven, Seitsemisen ja Teijon keskukset.
Limingan luontokeskuksen omistavat nyt yhdessä Metsähallitus ja Limingan kunta. Kun toinen ankkuriomistaja lähtee, kohteen tulevaisuus on ilman muuta epävarmempi. Kunta ei ole innostunut ottamaan rakennusta kokonaan omalle kontolleen
Kaukana ei välttämättä ole se uhkakuva, että luontokeskuksesta tulee Oulun seudulle toinen Eden, pimeänä seisova entinen matkailuvaltti.
Liminganlahdelta eivät linnut katoa, mutta jos luontokeskuksen ovi pannaan säppiin tai sen toiminnot karsitaan, vierailijamäärä kutistuu varmasti.
Limingan kunnanhallitus keskustelee luontokeskuksesta ensi maanantaina. Kunnassa ollaan toistaiseksi toiveikkaita siitä, että jos Metsähallitus pyyhkii Liminganlahden savet jaloistaan, uusi omistaja rakennukselle löytyy. Kohteen vetovoima on kuitenkin vahva.
Valtion säästöohjelman syyt ovat ymmärrettäviä, mutta toisaalta luontokohteet eivät merkitse kansantaloudessa pelkkää menoa. Niillä on aluetaloudelliset vaikutuksensa. Tutkimukset myös osoittavat vakuuttavasti, että luonnossa oleskelulla on monipuolisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Tällä on taloudellinenkin arvonsa.
Metsähallituksen Luontopalveluissa on tehty työtä käskettyä. On kuitenkin vakava virhearvio asettaa uhanalaiseksi Suomen luontokohteiden ehdottomaan aateliin kuuluvan paikan vetovoima ja tulevaisuus.
Orpon hallituksen ohjelmassa todetaan kiinnostavasti: "Hallitus edistää retkeilyä ja matkailua Suomen luonnossa. Ympäristökasvatukseen ja etenkin lasten ja nuorten luonnossa liikkumisen mahdollisuuksiin panostetaan."