Laki velvoittaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueenkin yhteistoimintaan henkilöstön kanssa. Tällä hetkellä lain henki ei toteudu. Hämmästelen, miten muodollisiin performansseihin rajattua yhteistoiminta voikaan olla.
Palkkatyö on vain yksi ihmisen olemisen muoto, mutta sen tavoittelu on ollut jo pitkään vakiintunut osa ihmisen elämänkaarta. Eläkejärjestelmän ylläpitämisen kannalta se on kuitenkin välttämätöntä. Jos moni ryhtyisi toteuttamaan keräilyviettiään luonnon armoilla, järjestelmä romahtaisi. Ei siis ole yhdentekevää, miten työntekijän ajatukset ja toiveet huomioidaan johdossa.
Työntekijät pohtivat usein työn mielekkyyttä ja sen vaihtoehtoja. Viimeisin kokemus työnantajan suhtautumisesta työntekijään on aina päällimmäisenä mielessä, eikä keräilijäksi ryhtyminen tunteen puuskassa ole aivan poissuljettu vaihtoehto. Ennen sitä työntekijä käyttää usein kaikki työn joustoelementit. Lopulta huono kohtelu, välinpitämättömyys ja kuulluksi tulemisen toiveen täyttämättä jättäminen peittävät alleen osa-aikaisen työn, sairauslomien ja eri työpaikkojen kiertelyn tuomat lyhytaikaiset helpotukset.
Valtiovalta puolestaan edistää päättäväisesti työntekijän neuvotteluaseman rapauttamista. Se ei ole työntekijän, työnantajan eikä hyvinvointialueen asukkaidenkaan etu. Työntekijä voi nimittäin aina valita toisin. Joskus väistämätöntä päätöstä siirretään liian pitkään, jopa oman terveydenkin kustannuksella, ja työnantaja saa ansaitsematonta armonaikaa. Huolimatta ylisuurista asuntolainoista ja muista järjestelmän palkollisrooliin pakottavista valinnoista ja rakenteista, työntekijällä on onneksi aina mahdollisuus valita.
Työntekijöiden järjestäytyminen on sekä työntekijän että työnantajan etu. Työt sujuvat motivoituneemmassa mielentilassa, kun asioista on yhdessä sovittu. Helpompi on myös sopia yhteisesti kuin jokaisen kanssa erikseen. Jos mistään ei tarvitsisi sopia, en käyttäisi virka- ja työsuhteen käsitteitä. Kyse olisi työn teettämisestä hyvin erilaisessa valta-asetelmassa.
Sosiaali- ja terveysministeriön johtava asiantuntija Harri Jokiranta puhui 14.11.2023 sosiaalialan asiantuntijapäivillä Oulussa työpaikan veto- ja pitovoimien lisäksi työntövoimista, joita tulisi välttää. Yhteistoiminnan puutteellinen toteuttaminen on mielestäni se pahin työntövoima, joka kokoaa alleen kaikki työpaikan pienimmätkin kuormittavat epäkohdat, jotka eivät välttämättä näy lähtökyselyssäkään. Erityisen huolestuttavaa on, jos lähtösyistä ei olla edes kiinnostuneita.
Aidon yhteistoiminnan toteuttamatta jättäminen voi näyttäytyä johdon dynaamisena kehittämisenä, mutta henkilöstölle se tarjoaa vain ota tai jätä -tyyppisiä tilanteita, joihin ei voi kuin reagoida. Toimiva yhteistoiminta vähentäisi varmasti myös valvovien viranomaisten ja oikeuslaitoksen työtä, koska ne ovat yksittäisen työntekijän kannalta niitä viimesijaisia kuulluksi tulemisen varmistavia rakenteita.
Harri Ojanperä
sosiaalityöntekijä, YTM, KTM, AmO
JUKO ry:n talentialainen varapääluottamusmies, Muhos