Kuluneen viikon keskiviikkoiltana kävelin Oulussa Kainuuntietä pitkin eteläisen alikulun kautta. Satoi rankasti, ja sateelta suojaan alikulkuun oli hakeutunut mytty, joka osoittautui lähemmäs päästyäni ihmiseksi. Hupparin hupun alle oli piiloutunut ilmeisesti nuori mies, joka järjesteli laukkuaan asvaltilla istuen. Vaatteita oli liian vähän säähän nähden.

Kohtaaminen sai minut epäröimään. Miehellä eivät tainneet asiat olla ihan kunnossa, ja ehkä hän olisi avun tarpeessa. Toisaalta hän vaikutti olevan tolkuissaan ja vailla välitöntä vaaraa. Uskaltaisinko kysyä tarvitseeko hän apua? Ottaisinko samalla riskin – olinhan kuitenkin yksinäinen nainen hämärässä alikulussa? Nolottaa myöntää, mutta päätin jatkaa matkaani; varmuuden vuoksi.