Tekoälyn käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Tekoälyn kehittyessä sitä on laajalti alettu soveltamaan niin työ- kuin opiskeluelämässä. Se on tuonutkin apua ja helpotusta monenlaisiin tehtäviin, mutta onko tekoälyn, etenkin generatiivisen tekoälyn, käytön ja kehityksen hurmassa unohdettu pysähtyä miettimään sen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten oppimiseen?
Generatiivisella tekoälyllä, kuten ChatGPT:llä, pystyy tuottamaan kokonaisia tekstejä, kunhan sille on annettu sopivat komennot. Generatiiviset tekoälyt keräävät laajasta datavalikoimastaan komentoja vastaavat sanat ja sanayhdistelmät, ja tuottavat näistä tekstin. Tämän vuoksi tekoälyn käyttö voikin olla oppilaille houkutteleva vaihtoehto, jota hyödyntämällä voi välttää rasittavat ja epämieluisat tehtävät.
Mutta jos oppilaat käyttäisivät tekoälyä tehdäkseen tehtävänsä, mitä he oppivat? Koulun tarkoituksena on opettaa oppilaat itsenäiseen ajatteluun ja uusien tietojen ja taitojen oppimiseen. Toisin sanottuna koulut opettavat oppilaat oppimaan ja ajattelemaan.
Ympäri maailmaa, mukaan lukien Suomessa, ovat lukutaito ja luetunymmärtäminen olleet jo vuosia laskussa. Tämä itsessään on ollut huolestuttavaa, ja kun tähän lisätään tekoälyn käytön yleistyminen, alkavat ainakin itselläni hälytyskellot soimaan.
Aina silloin tällöin oppilaat ovat pyrkineet menemään siitä, mistä aita on matalin. Googlettamalla ja äänikirjoja kuuntelemalla on onnistuttu välttämään joidenkin tehtävien vaikeus ja kirjojen lukeminen. Tiedän tämän hyvin, olenhan itsekin nähnyt tätä (ja kokeillutkin), ollessani peruskoulussa.
Tekoäly on kuitenkin aivan erilainen työkalu kuin esimerkiksi Google. Oppimisen kannalta pahimmassa tapauksessa generatiivista tekoälyä käytetään kaikkien tehtävien pohtimiseen ja tekoon. Tekoälyn korvatessa itsenäisen oppimisen ja ajattelun oppilaiden kyky oppia, ja ennen kaikkea ymmärtää oppimansa, heikkenee.
Toki oppilaan oma motivaatio ja tahto oppia voivat mahdollistaa oppimisen huolimatta tekoälyn tarjoamasta avusta. Tekoälyä apunaan käyttävä nuori voi silti oppia ja ymmärtää oppimansa, vaikka hän käyttäisi tekoälyä jollakin tapaa apuna opiskelussa, mutta se vaatisi motivaatiota, kiinnostusta, vastuullisuutta ja halua oppia. Näitä ei kuitenkaan voi kaikilta oppilailta vaatia esiintyvän luonnostaan, sillä niiden kehittymiseen vaikuttavat paitsi koulun myös kodin ja yhteiskunnan näille antama arvo.
Jotta oppilaat näkevät jonkinlaisen arvon asioiden oppimisessa ja ymmärtämisessä, täytyy koulun, kodin ja yhteiskunnan näyttää ne arvokkaina. Tosin tämäkin tukee oppimista ja ymmärtämistä vain osittain. Tekoälyn vaikutukset oppimiseen ovatkin loppujen lopuksi riippuvaisia oppilaan omasta halusta oppia, ja tekoälyä koskevista säännöistä koulussa.
Tietenkin tekoäly voi parhaissa tapauksissa toimia oppimisen tukena, ikään kuin varaopettajana tai glorifioituna googletuksena, mutta jos oppilaalla ei ole halua tai motivaatiota oppia koulussa käytyjä asioita, miten oppilas voi ikinä ymmärtää oppimansa? Jos oppilas ei haasta itseään ja pyri oppimaan, ymmärtämään, hyödyntämään ja soveltamaan koulussa käytyjä opetuksia, niin missä on oppilaan pohja tulevaisuuden tiedoille ja taidoille. Jos tekoälyä totutaan käyttämään kaikkeen, niin mitä ihmisille jää käteen? Mitä tietoja? Mitä taitoja?
Miko Rissanen
Oulu