Teiden kunto huononee sitä mukaa, kun ajetaan etelästä pohjoiseen.
Tätä mieltä on Auto- ja kuljetusliiton (ATK) edustaja Kalevan jutussa (26.7.). AKT:n jäsenistölleen tekemässä kyselyssä ylivoimainen enemmistö oli sitä mieltä, että teiden kunto on heikentynyt viimeisen viiden vuoden aikana.
Kyse ei ole pelkästä mielipiteestä vaan faktasta. Suomen teille on kertynyt korjausvelkaa. Korjausvelalla tarkoitetaan sitä summaa, joka teihin pitäisi laittaa, että tieverkosto saataisiin tyydyttävään kuntoon.
Korjausvelan määrä riippuu siitä, mitä kaikkia teitä laskelmaan sisällytetään. Arvioiden mukaan summa on 2–4 miljardia euroa.
Pohjois-Pohjanmaalla on saatu täytettä pahimpiin kuoppiin hallituksen lisärahoituksen avulla. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen mukaan lisärahoitusta tarvitaan myös tulevina vuosina, sillä alueen teiden korjausvelkaa arvioidaan olevan noin 170 miljoonaa euroa.
Ongelmallista on se, että korjausmäärärahojen määrä vaihtelee vuosittain suuresti. Pitkäjänteinen suunnittelu on siten vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Maaliskuussa julkaistun elinkeinoelämän teettämän tieverkoston kunnossapidon visioraportin mukaan teiden korjaamiseen pitäisi varata vuosittain 300 miljoonaa euroa. Päällystysmäärän pitäisi olla 4 000 kilometriä vuodessa. Viime vuonna rahaa oli käytössä 74 miljoonaa euroa, ja päällystettyjen kilometrien määrä oli 1400.
AKT:n kuljettajien mielestä tilkkutäkkipaikkauksesta pitäisi luopua ja panostaa teiden perusteelliseen korjaamiseen. Raha kuitenkin sanelee sen, miten teitä korjataan.
Toisaalta tilkkutäkin tekeminen on kuin hölmöläisen peitonjatkaminen, kun uusia reikiä puhkeaa paikattujen viereen. Suomen tieverkoston "suuret ikäluokat" rakennettiin 1960–1970-luvuilla, joten kuluvan vuosikymmenen lopulla korjausvelan määrä vain kasvaa.
Tieverkon kunnossapito on paljon enemmän kuin paikkaamista, tai ainakin sen pitäisi olla. Pintojen lisäksi on korjattava rakenteita ja huolehdittava oikeasta ja riittävästä hoidosta.
Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja riippuvainen tieyhteyksistään. Geopoliittisen ympäristön muutos korostaa liikenneverkkojen merkitystä maan huoltovarmuudelle.
Teiden kunto on myös yhdenvertaisuuskysymys. Satunnaiselle ajelijalle kuoppainen tie on ehkä pelkkä hetken harmi, mutta työkseen ajaville ja alueen asukkaille se on vakava turvallisuusriski. Suomalaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa, kun tarkastellaan tiestön kuntoa.
Rahoituksen tempoilevuudesta olisi syytä päästä suunnitelmalliseen korjausvelan vähentämiseen. Pitkäjänteisyys on avain minkä tahansa velan lyhentämiseen.