Työskentelen Oulun yliopistossa ja saan työnantajaltani jatkuvasti viestejä siitä, kuinka minun tulisi opetella hyödyntämään generatiivista tekoälyä niin, että käyttäisin aikaani tehokkaammin. Näissä viesteissä ei kuitenkaan mainita sitä, mitä generatiivinen tekoäly tekee ympäristöllemme ja koko ihmiskunnalle.
Näen generatiivisen tekoälyn huolettomasta lisääntyvästä käytöstä koituvan erityisesti kolme ongelmaa. Nämä ovat 1) Ympäristön lisääntynyt kuormitus 2) Virheellisen ja eriarvoisuutta lisäävän sisällön lisääntyminen 3) Kriittisen ja hitaan ajattelun taidon hiipuminen.
Ensimmäiseksi, useat asiantuntijat kehottavat generatiivisen tekoälyn käytön rajoittamista sen massiivisten ympäristövaikutusten vuoksi. Tästä huolimatta Suomeen halutaan rakentaa kiihtyvällä tahdilla datakeskuksia, joita generatiivisen tekoälyn pyörittämiseen tarvitaan.
Keskustelu datakeskusten ympärillä pyörii pääasiallisesti liioiteltujen positiivisten vaikutusten, kuten työllisyyden lisäämisen ympärillä. Vähemmälle keskustelulle jäävät datakeskusten aiheuttamat haitat ja esimerkiksi se, ettei työllisyyden lisäys ole rakennusvaiheen jälkeen kovin olennainen.
Datakeskukset tarvitsevat valtavan määrän sähköä ja vettä. Viimeisimpien tutkimusten mukaan keskukset myös nostavat Pfas-saasteiden määrää ympäristössä. Lisäksi niiden mittava koko vaatii tilaa, joka voi vaikuttaa useiden eliöiden elinpiirin kaventumiseen.
Toiseksi, generatiivinen tekoäly on vinoutunut tuottamassaan tiedossa. Ammentaessaan internetissä olevasta tiedosta, generatiivisen tekoälyn on huomattu tuottavan muun muassa rasistista sisältöä.
Lähtökohtaisesti generatiivista tekoälyä ei olekaan luotu arvioimaan tiedon totuudenmukaisuutta tai työskentelemään oikeudenmukaisuuden puolesta. Sen tehtävä on kasata yhteen internetistä löytyvää materiaalia ja luoda sisältöä, jonka voisi kuvitella olevan todellista. Se keksii olemattomia tieteellisiä julkaisuja ja keskittää kirjallisuushaun länsimaiseen kirjallisuuteen. Kääntäjänä se toimii huonosti luoden käsitteitä, joita ei ole olemassa.
Kolmanneksi, kun ulkoistamme ajatteluprosessimme tekoälylle, mitä se tekee meidän kyvyllemme ajatella? Oppilaat ja opiskelijat käyttävät tekoälyä hyödykseen, jotta he pääsisivät helpommalla, mutta mitä he silloin oppivat?
Historian suuret rauhan puolustajat, filosofit ja kirjailijat eivät tarvinneet generatiivista tekoälyä luodakseen historiallisia ajatuksiaan. Vaatiessamme nopeita vastauksia, unohdamme, etteivät viisaudet ole koskaan syntyneet hetken mielijohteesta ilman kriittisten ajattelijoiden välistä vuoropuhelua.
Milloin ymmärrämme kääntää katseemme pois jatkuvasta talouden kasvuajattelusta, tehokkaasta ja nopeammasta ajankäytöstä ja oman edun tavoittelusta? Olemme jo riistäneet maapalloltamme kaiken, mitä on riistettävissä. Eikö olisi aika hidastaa tahtia, keskittyä kuuntelemaan toisiamme ja sitä, mitä ympäristömme meiltä tarvitsee? Se ei tarvitse tehokkuusajattelua, vaan hidasta yhdessäoloa ja yhteisvastuuta terveemmän maapallon tulevaisuudesta.
Iida Kauhanen
tutkijatohtori, kasvatustieteen ja psykologian tiedekunta, Oulun yliopisto