Huhtikuun puolivälissä ilmestyy runokokoelma, jota kuvaillaan projektin verkkosivuilla kevään “puhuttelevimmaksi kotimaiseksi kirjauutuudeksi”.
Teoksen toinen kirjoittaja on oululainen Jukka Aalho. Hänet tunnetaan monipuolisena kirjoittajana ja Kertojan ääni -kirjallisuuspodcastin isäntänä.
Toinen kirjoittaja on Generative Pre-trained Transformer 3, tuttavallisemmin GPT-3. Se on amerikkalaisen tekoälylaboratorio OpenAI:n viime vuonna julkaisema autoregressiivinen kielimalli.
Kirja syntyi yhdessä vuorokaudessa. Tekoäly kirjoitti runot Aalhon antamien syötteiden perusteella.
– Olen ajatellut siitä, että se on ennakoiva tekstinsyöttö steroideissa, hän kuvailee.
Myös kirjan nimi muodostui tällä menetelmällä. Aalho antoi syötteen: “Luovia kirjan nimiä runokirjalle rakkaudesta, onnesta ja merkityksellisyydestä:”.
GPT-3 vastasi viidellä vaihtoehdolla, joista Aum Golly valikoitui teoksen nimeksi. Se ei tiettävästi tarkoita mitään.
Syötteiden antamisen lisäksi Aalhon tehtäväksi jäi valikoida runot, suomentaa ne ja editoida ne välimerkkien ja säkeenvaihtojen osalta.
Vielä ei ole koneesta tekemään ihmisestä täysin tarpeetonta, mutta kirjallisuuteen syventynyt Aalho pitää GPT-3:n luomaa osin pelottavankin hyvänä.
– Pelottavana siksi, että kun se onnistuu, se onnistuu tosi hyvin. Huojentavaa on, että se saattaa toisinaan toistaa esimerkiksi joitakin yksittäisiä sanoja, jäädä tavallaan jumiin.
"millaista on elämä ennen syntymää?
luulen, että kellumme kaikki
isossa kosmisessa keitossa
josta meidät vedetään johonkin munaan tai
toiseen, riippuen siitä, kuinka onnekkaita olemme"
Kollektiivinen ihmisyys
Kirjaprojekti käynnistyi, kun Aalho keksi yhdistää kaksi kiinnostuksen kohdettaan, kirjoittamisen ja uuden teknologian. Hän oli hakenut ja päässyt GPT-3:n testikäyttäjäksi.
– Kun kokeilin sitä, tajusin, että sillähän voi luoda vaikka mitä, runouttakin.
Saman tajusi teknologiamammutti Microsoft, joka hankki GPT-3:een yksinoikeuslisenssin kehuen sen luovaa ja kaupallista potentiaalia.
Oppinsa GPT-3 on ammentanut ihmisen tekemisistä. Konetta on opetettu syöttämällä siihen teratavuittain tekstiaineistoa internetistä, satoja miljardeja sanoja. Aineistoon lukeutuu muun muassa koko englanninkielinen Wikipedia.
– Voisi sanoa, että se on lukenut internetin läpi, Aalho kuvailee.
Voisi miettiä niinkin, että tekoäly on imenyt itseensä suuren osan kollektiivisesta ihmisyydestä – siltä osin kuin se nettiteksteissä ilmenee. Tästä kielii ehkä sekin, että rakkausrunojen lisäksi GPT-3:n on havaittu osaavan tuottaa myös vihapuhetta.
Viimeinen linnake
GPT-3 osaa jonkun verran suomeakin, mutta parhaiten se toimii vielä tällä hetkellä englanniksi. Sen se taitaa jo niin hyvin, ettei tekstejä useimmiten erota ihmisen kirjoittamasta.
Kone ei ole kuitenkaan valmis, eikä nykyinen liene sen lopullinen versio. Nyt nähdyn perusteella voidaan kuitenkin ennakoida, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Etenkin teollisuudessa koneet ovat jo pitkään ja monelta osin korvanneet ihmisen. Kehityksen ennakoidaan jatkuvan ja kiihtyvän.
Taidetta on pidetty yhtenä viimeisistä linnakkeista, joista ihminen on hankalasti syrjäytettävissä. Ajatus on murtumassa. Tekoälyä on hyödynnetty jo varsin hyvin tuloksin kirjallisuuden lisäksi muun muassa musiikissa ja kuvataiteessa.
Jukka Aalho katsoo tulevaan ja tekoälyn seuraaviin versioihin.
– Tärkeimpänä ja mielenkiintoisimpana kysymyksenä on se, että mihin pystyvät GPT-4 ja GPT-5.
"runo keskimmäisen lapsen kunnianhimosta
nimi vanhimman mukaan
kasvaa pitemmäksi kuin nuorin"
Muuttuva prosessi
Aalho uskoo, että jos ei ihmisen merkitys taiteellisessa prosessissa kokonaan poistu, se voi ainakin muuttua. Kone voi hoitaa ikävää käsityötä, kuten kirjoittamista.
Esimerkiksi rakkausromaanit voisivat tulevaisuudessa syntyä niin, että yksi ihminen ohjaa konetta, joka generoi kymmenen teosta päivässä, Aalho pohtii.
– Voisi olla, että esimerkiksi e-kirjasta tehdään kolme eri versiota. Yhdessä sankari kuolee, toisessa voittaa ja kolmannessa tapahtuu jotakin aivan yllättävää.
Edelleen kone voisi tunnistaa, mistä ihmiset pitävät ja tarjota enemmän samaa. Tämä on jo tuttua paljon puhutuista sosiaalisen median algoritmeistä. Voisi syntyä loputtomasti käyttäjilleen räätälöityjä teoksia, joiden luomisessa ihmisen rooli on tähän asti totutusta poikkeava.
Aivan vielä tämä ei liene ajankohtaista, mutta Aalhon näköpiirissä sekin aika jo on.
– Mikä se aikajana on, onko se kaksi, kymmenen tai kaksikymmentä vuotta vai mitä.