Kun Aleksi Karppinen, 33, seisoi teinipoikana Oulunsalon nuorisotalon lavalla kitara kädessään, hän ei aavistanut istuvansa vielä jonain päivänä Euroopan parlamentissa viestinnän erityisavustajana.

Matka Oulun seudulta Brysseliin rakentui uteliaisuudesta, oikeudenmukaisuuden tunteesta ja halusta avata mahdollisuuksia muillekin kuin itselleen.

– Oulun Lyseon lukiossa havahduin eriarvoisuuteen ja siihen, ettei kaikilla ole yhtäläisiä mahdollisuuksia tehdä samoja asioita, Karppinen muistelee nyt keskellä kiireistä Euroopan parlamenttia Strasbourgissa.