Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Tai­val­kos­ken kai­vos­han­ke kiih­dyt­tää luon­to­ka­toa – vihreä siir­ty­mä on käyn­nis­tä­nyt ryn­täyk­sen syr­jäis­ten aluei­den luon­non­va­roi­hin

Taivalkoskelle suunnitellun intialaisomisteisen Rusamon kaivoksen naapurit kyseenalaistavat kaivossuunnitelmat, kuten Kalevassa julkaistussa mielipiteessä kirjoitettiin (Kaleva 10.11.)

Suunniteltu kaivos kytkeytyy laajemmin maailmanlaajuiseen kuudenteen sukupuuttoaaltoon: Luontoa ei murenneta vain Amazonilla ja Borneolla. Taivalkosken kaivoshanke on jatkoa ekosysteemien jo pitkään jatkuneelle heikentämiselle myös Suomessa. Nyt on käynnissä vihreäksi siirtymäksi kutsuttu ryntäys syrjäisten alueiden luonnonvaroihin. Uusiutuvaa energiaa johtokäytävineen ja teineen, datakeskuksia ja kaivoksia rakennetaan alueille, jotka ovat vielä jääneet täysimittaisesti hävittämättä intensiivisellä maa- ja metsätaloudella.

Tuulivoiman tuotannon on arvioitu noin viisinkertaistuvan Pohjois-Pohjanmaalla seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Luonnonvarojen louhinta on edennyt niin pitkälle, että jopa luonnonsuojelualueita halutaan ottaa teollisuuden käyttöön, mitä parhaillaan yritetään Sodankylän Viiankiaavalla.

Pudasjärven kaupunki kaavoittaa mökkitontteja valtion vanhoihin metsiin Syötteellä, ja nyt Taivalkoski aloitti kaavan valmistelun Syötteen kansallispuiston toisella reunalla Taivalkoskella. Rusamon kaivosta suunnitellaan osittain vanhojen ja luonnontilaisten metsien päälle. Kaivoksen vaikutukset tulisivat ulottumaan laajalti Syötteen kansallispuistoon.

Taivalkoski ei voi ulkoistaa kansallisia sitoumuksia monimuotoisuudesta muille kunnille.

Luonnontilaisen kaltaisia metsiä on Suomen metsistä vain muutama prosentti. Se ei elätä vanhojen metsien lajistoa, jolloin populaatiot ja lajit vähenevät. Se on sukupuuttoa. Taivalkoski ei voi ulkoistaa kansallisia sitoumuksia monimuotoisuudesta muille kunnille.

Mustavaaran kaivoksen vedet laskivat Kostonjoen vesistön latvoille. Rusamon kaivos kuormittaisi lisäksi Iijoen vesistöä Pärjänjokea pitkin Syötteen matkailualueen halki. Kaivos sijoittuisi Pärjänjoen herkille latvavesille, jossa jo nyt ravinnekuormitus on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Pärjänjoki Ristjärvestä alaspäin on vesienhoidon luokassa erinomainen.

Kaivos tuo helpotusta kuntalaisten työllistymiseen kymmeneksi vuodeksi, mutta jättää tuhotun maiseman ja pilatut vedet sadoiksi, jopa tuhansiksi vuosiksi. Mökkiläiset kysyivät kirjoituksessaan osuvasti: mitä jää jäljelle, kun kaivos lähtee? Tuhotut maat ja vedet, hukatut elinympäristöt ja maisemat. Juuri pitkän aikavälin kestävyys on tärkeää ihmisyhteisöjenkin jatkuvuuden kannalta.

Ekologi William E. Odum on nimittänyt ekosysteemien vaurioitumisen kehityskulkua hanke hankkeelta pienten päätösten tyranniaksi. Yhteisvaikutusten kasaantuminen voi johtaa tilanteeseen, joka ei ole kenenkään kannalta toivottava. Mökkiläisillä, saati metsien ja vesistöjen lajistolla on hyvin vähän, jos ollenkaan, äänivaltaa kunnallisessa päätöksenteossa. Päättäjillä on suuri vastuu päättäessään elämää ylläpitävän verkoston murentamisesta paitsi nykyisille asukkaille, myös tuleville sukupolville. Vain me voimme suojella elinympäristöämme, tai jättää suojelematta.

Saara Airaksinen

hallituksen jäsen, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

Esko Saari

puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry