Mitä on taide? Määrittelylle on vaikea löytää yhtä tyhjentävää, kaikki ajat ja tyylit kattavaa olemassaolon ehtoa. Kirkkotaiteessa määrittelyongelma monimutkaistuu. Tällöin tulee pohdittavaksi se, onko kirkkotilassa oleva esine taidetta vai sakraali käyttöesine vai molempia. Kirkkotaiteessa kohteen arvo filosofisesti nousee sen esteettisten ansioiden lisäksi sen kyvystä toimia välittäjänä tuonpuoleisen (transsendentin) ja ihmisen välillä.
Hippolyte Taine (1828–1893) on todennut, että taiteen päämäärä ei ole jäljitellä asioiden aistittavaa hahmoa. Luovuttaessa materiaalisen jäljittelyn ideasta ja omaksuttaessa henkisen jäljittelyn idea tajutaan, että aistittavissa hahmoissa taide pyrkii jäljentämään osien suhteita. Näitä suhteita muuntelemalla ja tekemällä jokin ominaispiirre vallitsevaksi taide saavuttaa täydellisyytensä.
Oulu on tänä vuonna 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki. On ollut upeita taidenäyttelyitä. Joidenkin kohdalla olen jäänyt miettimään sitä, miten Taineen teorian valossa voi nähdä esillä olleet teokset. Erityisesti näin oli vesistöön pystyyn laitetut lankut. Ne muodostivat tutusta ympäristöstä poikkeavan näkymän. Se pysähdytti katsomaan. Varmaan moni mietti sen viestiä ja mitä se on taiteena. Samoin pensaisiin muotoillut aukot, joista katselemalla välittyi edessä oleva maisema rajattuna. Se pysähdyttää katsomaan ja opettaa näkemään maisemaa tarkemmin.
Taideteos vaatii aina ihmisen tekemän tietoisen päätöksen, tulkinnan tai muokkauksen. Täyttääkö taideteos ne kriteerit, mitä eri määrittelyissä taiteelle on asetettu? Tässä tulemme taiteen tulkitsemisen ja arvottamisen ongelmaan. Siihen, ovatko tulkitsevat ja arvottavat väitteet tosia tai epätosia. Ovatko ne vain mielipiteitä tai henkilökohtaisia näkemyksiä, joille ei voida antaa yleisiä tulkinta- ja arvottamiskriteerejä.
Immanuel Kant (1724–1804) on todennut, että ihminen ei ole vain maailman olioiden ja asiantilojen passiivinen vastaanottaja, vaan on aktiivinen muodon antaja aistiaineksilla. Asiat näyttäytyvät ihmiselle kokemuksen syntyessä aistien ja järjen avulla. Mielikuvan rakentumisessa on mukana tunne ja kuva. Asioiden moninaisuudesta ja erilaisista näkemyksistä huolimatta taiteella tulee olla tulkinta- ja arvottamiskriteerit.
Kirkkotaiteen tarkoitus laajentaa taiteen käyttöä. Kirkkotaiteessa taiteen suhde elämään ei ole vain "taidetta taiteen vuoksi", vaan taide laajenee palvelemaan elämää, yhteisöä ja hengellisyyttä.
Historiallisesti kirkkotaide (kuten keskiaikaiset seinämaalaukset) oli "köyhien Raamattu" lukutaidottomalle kansalle. Se opetti moraalista elämää ja pelastushistoriaa sekä kaunisti kirkkoa. Kuvat puhuttelevat tunnetasolla ja kuullun sananjulistuksen ohessa myötävaikuttavat sanan omaksumisessa. Sisällöltään visuaalinen esitys on rikkaampi kuin sanallinen esitys. On sanottu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kirkkotaide ei ole irrallaan arjesta, vaan se on mukana elämän suurissa taitekohdissa.
Keskustelua on käyty ja käydään siitä, onko kirkkotaide vapaata (autonomista) taidetta vai onko sen oltava alisteista kirkon dogmeille ja teologialle. Täyttääkö teos tehtäväänsä osana yhteistä liturgiaa, jos teos on liian provosoiva tai vaikeasti ymmärrettävä? Kirkon olemuksen ja tehtävän huomioiden pidän tärkeänä, että teoksen tulisi olla yhteistä liturgiaa palvelevaa. Sen tulisi johdattaa ajatuksia kirkon sanomaan. Tämän tehtävän täyttää esittävä taide, mutta sen voi täyttää myös moderni taide.
Kalevi Junnikkala
pastori, väitöskirjatutkija, Oulu