Suomi-rataa suunnitellaan Tampereen eteläpuolella (päärata). Pohditaan huippunopeutta, vaihtoehtoina nykyinen 200 km/h, 250 km/h (tavallisten junien yläraja) ja noin 320 km/h eli oikea suurnopeusjuna. Pääradalla erot näiden välillä ovat noin 15 minuuttia. Jos ko. nopeuksilla voitaisiin jatkaa Ouluun, erotkin kasvavat.
Oikeastaan pitäisi ensin suunnitella liikenne ja sen perusteella määritellä, mitä infraa tarvitaan – niin kiinteää (rata) kuin liikkuvaakin (junat).
Mainituilla nopeuksilla syntyy kolme kunnollista aikatauluvaihtoehtoa. Nämä eivät ole yksittäisiä, mahdollisimman nopeita yhteyksiä, vaan vakiojunia, joita voidaan ajaa tasaisesti tunnin tai kahden välein.
Tärkein solmupiste on Oulu, jossa on oltava tasatunnein. Tästä seuraa, että vaihtoehdoissa junat saapuvat Helsinkiin ja lähtevät noin tasatunnein, pysähdykset kuten nykyisillä nopeilla IC-junilla.