Yrittäjänurani alkumetreillä sain asiakkaalta puhelun leikkausveitsilaitteiden valmistamisesta Suomessa. Otin innokkaana yhteyttä Oulun yliopistosairaalan neurokirurgian proffaan ja parin pullakahvipalaverin jälkeen insinöörit ja lääkärit yhdistivät voimansa. Projektista syntyi suomalainen terveysteknologiatuote, jota myytiin kymmeniin maihin.
Uusia työntekijöitä palkattiin, saimme arvokasta kokemusta vaativan lääkintälaitteen suunnittelusta ja valmistuksesta. Se avasi ovia uusiin asiakkuuksiin. Laite on jo historiaa, mutta sen siivittämänä tämä terveysteknologiayritys työllistää tänään yli 200 terveysteknologian ammattilaista, tekee yli 30 miljoonan euron liikevaihtoa ja tuo alueelle arvokkaita verotuloja.
Yritysten ja sairaaloiden välinen yhteistyö on ollut suomalaisen terveysteknologiateollisuuden menestystekijä. Alan vienti vuonna 2023 oli 2,58 miljardia euroa, kun se vielä 1990-luvun alussa oli vajaat 500 miljoonaa. Kauppatasekin on puolellamme, vienti Suomesta on yli miljardi euroa enemmän kuin tuonti.
Noin 90 prosenttia Suomen kaikista terveysteknologia-alan yrityksistä sijaitsee yliopistosairaalapaikkakunnilla. Reilusti yli 90 prosenttia alan liikevaihdosta tulee näistä yrityksistä. Oulu on liikevaihdolla mitattuna kärkikolmikossa Suomessa. Yhteistyö yliopistosairaaloiden ja yritysten välillä on mahdollistanut toimialan kasvun yhdeksi merkittävimmistä korkean teknologian vientiteollisuuksista Suomessa.
Vanhan, 1989 voimaan tulleen erikoissairaanhoitolain mukaan yliopistosairaalan käyttömenoista 12 prosenttia tuli valtion varoista. Tämä antoi lääkäreille ikään kuin valtuudet vapaaseen tutkimukseen osana toimenkuvaa. Se mahdollisti joustavan yhteistyön alan yritysten kanssa. Ei voi olla sattumaa, että juuri noista ajoista Suomen terveysteknologiateollisuus lähti huimaan kasvuun.
Uusi laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on astunut voimaan 1.1.2023. Hyvinvointialueiden toimintaa ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö, joka on määritellyt yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen tavoitteet. Lukipa monimutkaisesti kuvattuja tavoitteita miten tahansa, uusien vientivetoisten innovaatioiden synnyttämistä niistä ei löydy. Ei myöskään sitä, kuinka tutkimus- ja innovaatiotoimintaa rahoitetaan ja budjetoidaan, kuinka sille annetaan resursseja.
Ehkäpä ratkaisu löytyy muista rahoituslähteistä. Kuten yliopistosairaaloiden tutkimustoimintaan säädetystä valtionrahoituksesta. Se on laskenut 2000-luvun aikana 90 miljoonasta eurosta vajaaseen 20 miljoonaan. Rahoitusta on sittemmin petrattu niin, että sitä nostetaan 40 miljoonaan vuonna 2025. Se on hyvä asia ja mahdollistaa lisäresursseja tutkimukseen.
Oulun yliopistosairaalan osuus on noin 4,2 miljoonaa. Tutkijat voivat hakea rahoitusta perustamilleen vuoden mittaisille tutkimushankkeille enintään 80 000 euroa. Rahoituksella pystytään pyörittämään siis vähintäänkin viitisenkymmentä tutkimusprojektia vuodessa, mikäli koko potti tulee käytetyksi. Kuinkahan monta näistä projekteista tehdään yhteistyössä alueen yritysten kanssa niin, että tavoitteena on myös synnyttää uusia vientituotteita?
Sairaaloissa tehdään tutkimusta myös Business Finlandin ja Suomen Akatemian tutkimusrahoituksella sekä eri säätiöiden ja organisaatioiden myöntämillä tutkimusapurahoilla. Kaksi ensin mainittua edellyttävät rahoituksissaan uusien innovaatioiden ja vientituotteiden synnyttämistä ja tutkimuslaitosten hakeutumista yhteistyöhön yritysten kanssa. Tämä on hyvä suuntaus. Herää kysymys, kuinka monta tällaista tutkimusprojektia syntyy yliopistosairaaloiden aloitteesta?
Niin hyviä kuin ovatkin, kaikki nämä edellä mainitut rahoitusmuodot edellyttävät erikseen perustettavia hankkeita. Syntyy tarve byrokratialle; projektisuunnitelmien laatimista, rahoitushakemusten tekemistä, raportointia ja hankkeiden organisointia. Jos yliopistosairaalat eivät ole antaneet resursseja tämän tyyppisiin tehtäviin, silloin hankkeiden pyörittäminen kaatuu lääkäreiden ja tutkijoiden työkuormaksi. Kun ottaa huomioon sen, millaisessa paineessa sairaaloiden henkilökunta on kustannusten ja hoitojonojen kanssa, yhtälö tuntuu mahdottomalta.
Uudessa hyvinvointialuemallissa on suuri riski, että maailmalla mainetta niittänyt suomalainen terveysteknologian innovaatiomalli uhkaa murentua. Se ei näy vielä tässä hetkessä, vaan vasta vuosien kuluttua. Viesti uusille hyvinvointialuepäättäjille: tehkää työtä sen eteen, että lääkäreillä on resursseja ja aikaa verkostoitua alan startup-yritysten kanssa. Uskon, että heillä siihen intoa vielä riittää. Yhteistyöstä voi syntyä uusia innovaatioita, niitä ”leikkausveitsiä”, jotka tuovat uusia työpaikkoja. Niillä veroeuroillahan hyvinvointialueitammekin rahoitetaan.
Jouni Ihme
terveysteknologiayrittäjä jo viidennellä vuosikymmenellä, Oulu