Suomalainen politiikan jaottelu vasemmisto–oikeisto-leireihin on tullut tiensä päähän jo aikoja sitten. Nykyään sitä kuvaa vain yhteen suuntaan neljän vuoden välein pöhöttyvä ikiliikkuja, eli SDP hallituksessa luo uuden julkisen rakenteen, kuten viraston, etuuden tai palvelun.
Tämä synnyttää välittömästi intressiryhmät, työntekijöitä, edunsaajia, järjestöjä ja hyvinvointialueita, jotka puolustavat rakennetta kiivaasti. Rakenteesta tulee pysyvä. Sen purkaminen tarkoittaisi mekkalaa eturyhmiä vastaan, ja koska näpistäminen yhteisestä hyvästä tapahtuu näin maltillisesti, yleistä etua, byrokratian purkamista, ei puolusta lopulta kukaan.
Kun sitten neljän vuoden päästä kokoomus vuorollaan voittaa vaalit ja lupaa tehostaa ja karsia, se ei pura demareiden luomaa rakennetta, koska Suomessa ei peruta edeltäjän päätöksiä, ilmeinen pyhä asia.
Sen sijaan kokoomus lisää ns. markkinamekanismeja: yhtiöittämistä, ostopalveluja tai palveluseteleitä. Tämä taas luo uusia intressiryhmiä – palveluntuottajia, konsultteja ja huoltopalveluja. Myös tämä kerros jää pysyväksi, sillä se mainiosti suojaa alkuperäistä rakennetta.
Kun taas vuorollaan SDP palaa valtaan lupaamalla inhimillisyyttä ja hehkuttaa korjaavansa markkinaehtoisuuden ongelmia, se ei poista kokoomuksen kerrosta, vaan lisää sen päälle sääntelyä, valvontaa ja virkoja. Ikiliikkuja pöhöttyy ja pyörähtää eteenpäin – ja aina vain siihen yhteen suuntaan, kerrosta kerrosten päälle lisäten.
Näin valtio paisuu byrokratiana ja byrokratiasta elävänä himmelinä. Oletteko kuulleet tai lukeneet, että joskus jotain rakenteita olisi oikeasti ja vaikuttavasti purettu? Sipilä sitä yritti, mutta vastavoimat olivat liian suuret. Oikeusvaltion parantaminen lakeja ja asetuksia kehittämällä on hieno asia, mutta sekin pitää tapahtua viisaasti ja resurssien rajoissa, kansalaisten etuja ajaen.
Muutos tuntuu olevan mahdotonta. Vasemmisto- ja oikeistoretoriikka ovat vain optinen harha, jolla tämä todellisuudessa duopoli saa säilytettyä monopoliaan. Kansalaiset äänestävät vuorotellen "voittajia" tai kärsivät oman puolueensa tappiosta, mutta lopputulema on silti aina se sama, byrokratian ("rälssin") pöhöttyminen.
Kuka tästä hyötyy? Ei duunari, jonka ostovoima ei nouse, ay-liike heikkenee ja palvelut rapistuvat. Ei yrittäjä, jonka verot ja sääntely eivät kevene. Ei äänestäjä, jonka valinnanmahdollisuus on näin vain näennäinen.
Hyötyjä on instituutioihin juurtunut eliitti, joka puhuu taitavasti ja ajaa kaksilla rattailla, mutta oikeasti elää kansan kukkarosta hämmästyttäväksi paisuneilla ei veromuodoilla, "verokannoilla", kuten sanotaan. Se on kyllä ratkaissut oman tulevaisuutensa, mutta muiden kustannuksella.
Pitäisikö Suomeenkin luoda parlamenttiimme ylä- ja alahuonejärjestelmät brittien malliin? Tai rajata kansanedustajuus yhteen kauteen? Ainakin äänestäjien kannattaa visummin seurata omien edustajiensa toimia ja vaatia muutosta maan tapaan. Ja monipuolisesti eri medioiden kautta seuraten ja asioihin perehtyen.
Mika Rautio
DI, toimitusjohtaja, yrittäjä, Oulu