Hyvinvointialueilla käynnistyi kolmas toimintavuosi. Nämä kolme vuotta ovat sisältäneet jatkuvaa organisaatioiden mylläystä, mikä on käytännössä tarkoittanut henkilöstön muutosneuvotteluja.
Hyvinvointialueuudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja niiden saatavuutta, mutta tavoite näyttää toistaiseksi jääneen kauniiksi ajatukseksi.
Viime aikoina uutisotsikoihin on noussut Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohteen tilanne, josta Yle (6.2.) uutisoi. Hyvinvointialueen säästöjen takia työntekijöiden rekrytointi sakkaa ja lapsiperhepalvelut ovat sen seurauksena jumissa.
Pohteen lapsiperhepalvelut ovat olleet jo ennen tätä uutisointia aluehallintoviraston seurannassa vuoden ajan (Kaleva 31.1). Avin mukaan työntekijöitä on liian vähän, eikä asiakkaille ole laadittu asiakassuunnitelmia. Avin lapsiperhepalveluiden työntekijöille tekemän kyselyn mukaan yhdellä työntekijällä voi olla jopa yli sata asiakasperhettä.
Tilannetta ei helpota se, että tyhjiin virkoihin ei voida rekrytoida ketään ilman korkeimman johdon hyväksyntää, mikäli jossain päin hyvinvointialuetta on yt-neuvottelut meneillään. Rekrytointiprosesseja hidastaa myös sinänsä perusteltu työntekijän takaisinottovelvoite, eli avointa tehtävää on tarjottava ensisijaisesti aiemmin yt-neuvotteluissa irtisanotuille.
Rekrytoinnin jumiutuminen vaikuttaa suoraan asiakkaiden palvelujen saamiseen ja niiden laatuun.
Vaikka virka olisi täyttämättä, eivät perheiden avun ja tuen tarpeet häviä, vaan asiakkuus siirretään tiimin muille työntekijöille. Liian suuri asiakasmäärä kuormittaa työntekijöitä kohtuuttomasti. Palveluja ei voida toteuttaa laadukkaasti ilman riittäviä henkilöstöresursseja. Ylityöllistetty ja kuormittunut tiimi ei ole myöskään houkutteleva työpaikka, ei veto- eikä pitovoiman kannalta.
Lopulta tässä kärsivät ennen kaikkea lapset ja heidän perheensä: kun ennaltaehkäisevää ja varhaista tukityötä ei voida tehdä laadukkaasti, eikä tuen ja avun tarpeisiin pystytä vastaamaan ajoissa, tarkoittaa se usein lapsen ja perheen tilanteen vaikeutumista, jopa kriisiytymistä. Tämä johtaa sekä turhaan inhimilliseen kärsimykseen että raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.
Vetoamme päättäjiin: keksikää keino lopettaa jatkuva yt-rumba ja mahdollistakaa työntekijöiden työrauha ja resurssit toteuttaa laadukasta sosiaalihuoltoa. Suokaa myös johtaville viranhaltijoille mahdollisuus kehittää toimialueidensa palveluita sen sijaan, että he pyörittävät päätyökseen loputtomia muutosneuvotteluita.
Senni Laine
sosiaalityöntekijä YTM, Oulu
Henna Halttu
sosiaalityöntekijä YTM, Simo
Veera Luoto
sosiaalityöntekijä VTM, Helsinki
Mervi Mänty
sosiaalityöntekijä YTM, Kerava
Hanna Jokimies
sosiaalityöntekijä YTM, Lappeenranta