Minna Linna toi esiin mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 10.10./Lukijalta), että soijan käyttö Suomessa ei ole ongelmatonta. Kuten Linna mainitsi, 95 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta käytetään rehuksi. Suomessa soijaa käytetään lähinnä broilerien tuotannossa, ja broileria kulutetaan koko ajan enemmän.
Rehusoijan viljely aiheuttaa laajasti metsäkatoa ja muita ongelmia luonnon monimuotoisuudelle esimerkiksi sademetsäalueilla, koska eläinperäisten tuotteiden kulutuksen kasvun myötä rehuntarve on kasvanut jatkuvasti. Sen sijaan elintarvikkeena käytettävä soija on yleensä eurooppalaista, eikä siten aiheuta trooppista metsäkatoa.
Linna nostaa kirjoituksessaan esiin myös kaukaa kuljetettavien tuotteiden ilmastovaikutukset. Kuljetukset muodostavat vain muutaman prosentin ruuan hiilijalanjäljestä, mutta omavaraisuuden kannalta on toki hyvä, että kasviproteiinia tuotetaan elintarvikekäyttöön mahdollisimman paljon kotimaassa. Proteiinisato hehtaaria kohden on esimerkiksi herneellä eteläisessä Suomessa yli viisinkertainen verrattuna naudan- tai sianlihantuotantoon.
Kasviproteiinituotteita on tullut kauppojen hyllyille runsaasti lisää. Valikoimista löytyy esimerkiksi härkäpavusta, herneestä ja kaurasta tehtyjä tuotteita. Eläintuotannolla on suuret haitalliset ympäristövaikutukset ja esimerkiksi ilmaston ja vesistöjen kannalta lähes poikkeuksetta parempi vaihtoehto on valita kasvipohjaista ruokaa – usein ero on moninkertainen.
Luonnon ja ihmisten terveyden kannalta suositeltavassa planetaarisessa ruokavaliossa eläinperäisten tuotteiden kulutusta vähennetään reippaasti ja ruokavalioon lisätään monipuolisesti kasviproteiineja.
Esimerkiksi energiasektorilla on päästy jo paljon eteenpäin ilmastopäästöjen vähentämisessä – siksi voi tuntua siltä, että maatalouden rooli korostuu nyt. Kaikkien sektoreiden täytyy tehdä osansa. Ruuantuotannon täytyy toki jatkua, mutta pitää etsiä mahdollisuuksia kehittää sitä eri alueilla, kansallisesti ja globaalisti niin, että samaan aikaan voidaan selvitä ilmastokriisistä ja pysäyttää luontokato.
Elisa Niemi
agronomi, Ruokaohjelman suojeluasiantuntija, WWF