Viides kerta toden sanoo. Neljästi aiemmin Sirpa Kähkönen on noussut Finlandia-ehdokkaaksi, kolmesti kauno- ja kerran tietokirjallisuudessa. Viidennellä kierroksella 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia (Siltala) toi voiton kotiin.
Teos kuvailee äidin ja tyttären suhdetta, sukupolvien välistä kuilua, mielen horjumista, häpeää – ja kuolematonta rakkautta. Kähköselle se rakkaus, joka hänen sisältään äidin kuoltua paljastui, tuli yllätyksenä.
– Ihmiselle on tietämätöntä, mitä tapahtuu äidin kuollessa. Ihmisellä on yksi äiti, ja äidin kuolema voi tapahtua vain kerran. Hänen kuollessaan astuin tuntemattomalle maalle.
Siksi on vaikea sanoa, mikä kaikki 36 uurnassa on tietoista ja mikä seurausta eräänlaisen sisäisen oven avautumisesta.
– Teos ikään kuin kirjoittui minun kauttani, mutta se sisältää paljon ylisukupolvisia ääniä, kirjoitettuja ja kerrottuja asioita sekä arkistoja.
Lue myös: Vaietun sukusalaisuuden selvittäminen toi Antti Järvelle Tieto-Finlandian
Lue myös: Lasten ja nuorten Finlandian vei Magdalena Hain Sarvijumala
Finlandiasta kisasi kuusi teosta.
Lukijoiden suosikiksi äänestettiin tänä vuonna Miki Liukkosen postuumisti julkaistu Vierastila (WSOY).
Kähkönen sanoo arvostavansa kaikkia tämänvuotisia kilpakumppaneitaan. Liukkosen ehdokkuus tuntui hänestä hiljentävältä erityisesti, kun Kähkösen omassa teoksessa ikään kuin keskustellaan vainajan kanssa.
– Ehdokkaita oli kuusi, mutta vain viisi oli paikalla. Yksi jo edesmennyt oli silti jollakin tavalla läsnä.
"Pittää äitiä ymmärtää"
Teoksessa Kähkösen isoäiti, äidin anoppi, sanoo Kähköselle, että "pittää äitiä ymmärtää". Kähkönen kuitenkin huomauttaa tekstissä, että "se, jonka velvollisuus on ymmärtää käsittämätöntä, vain ymmärtää, sanoitta, selityksittä, joutuu hylkäämään itsensä, omat kysymyksensä".
Kähkösen koko elämänsä tuntema ylenpalttinen vastuuntunto kaikuu myös romaanin nimessä. Kun hän alkoi äitinsä kuoltua järjestää käytännön asioita, kävi ilmi, että yhteen hautaan mahtuu yhteensä 36 tuhkauurnaa. Hautaan, jonka piti kuulua vain oman perheen käyttöön ja jonne äiti piti laskea viimeisenä.
– Koin omituista vastuuta siitä, että mistä hautaan saadaan niin paljon vainajia. Siitäkin huolimatta, ettei kukaan voi sellaista taata tai järjestää.
Pohdinnat saivat romaanin kirjoittamisprosessin liikkeelle – eikä se äidin eläessä olisi onnistunutkaan.
Elävät rajattu ulkopuolelle
Vaikka 36 uurnaa on muodoltaan taiteellinen, teoksessa on mukana omaelämäkerrallisuutta sekä tietoa jo edesmenneiden elämästä. Esimerkiksi postikorttien tekstit ovat Kähkösen mukaan aitoja.
Tarinaan kietoutuu rakkauden lisäksi päihteitä, psykoosia ja ahdistusta. Pohtiko Kähkönen kirjoittaessaan äitinsä ja muiden perheenjäsentensä yksityisyyttä?
Kirjailija huomauttaa, että elävät ihmiset on rajattu pois ja läheiset ovat hyväksyneet käsikirjoituksen.
– Totta kai joku voi olla ratkaisuistani toistakin mieltä, ja hyväksyn sen. En kuitenkaan vainajaa vahingoita, ja teoksen rakkaudellinen luonne ja halu hyvittää ja tunnustaa äidille rakkautta tekevät oikeutta ihmiselle, joka eli raskaan ja vaikean elämän.
Elämän mittainen prosessi
Vaikeita asioita riittää, ja koska niistä ei ole ollut soveliasta puhua, häpeän kanssa on jääty yksin. Siksi Kähkönen sanookin äidilleen: En sure kuolemaasi, suren elämääsi. Läheisen kärsimyksen seuraaminen on ollut Kähköselle elämän mittainen prosessi, ja hän on itse alkanut ymmärtää omaa rooliaan hiljaisuuden lukkona.
Romaanissaan Kähkönen myös kiittää äitiään. Äiti jaksoi kantaa lukuisat kolhaisut ja paljon harvinaisemmat lämpimän käden kosketukset.
Kyllä Kähkönen oli kiitollinen äidilleen jo tämän eläessä. Kiitos ja kiintymys vain tuntuivat tulevan torjutuiksi.
– Vaikka onhan toinen ihminen meille aina tuntematon. Voi olla, että hän jotain otti vastaan, mutta hän jäi salaperäiseksi niin, etten voi tietää, miten hän asiat koki.
30 000 euron palkinnon voittajan valitsi kuuden ehdokkaan joukosta professori ja tanssitaitelija Jorma Uotinen. Uotinen sanoi teoksen koskettaneen ja synnyttäneen tunnevyöryn, ja sen vaikutus on hänen mukaansa verrattavissa tarkoin tähdättyyn nyrkiniskuun.
Lue Kalevan kriitikoiden arviot teoksista
Sirpa Kähkönen kertoo sukutarinansa myyttisen loistokkaasti
