Kun presidentinvaalit ovat ohi ja hiihtolomakausikin lopuillaan, käsillä on karu paluu kotimaanpolitiikan raadollisimmille areenoille.
Hallituksen ja palkansaajaliittojen vääntö työelämän ja sosiaaliturvan muutoksista ajautui keskiviikkona yhä kireämpään solmuun. SAK:n keskeisten jäsenliittojen uhkaus peräti kahden viikon mittaisista poliittisista lakoista on rajuinta työmarkkinapolitiikkaa vuosikymmeniin.
Järeitä keinoja osattiin odottaa, mutta nyt ilmoitetut työtaistelutoimet nostavat paineet Petteri Orpon hallitusta kohtaan aivan uusille lukemille. Kyse ei enää ole tavanomaisesta työmarkkinakiistasta vaan konfliktista, jossa testataan suomalaisen yhteiskunnan sopimisen kulttuuria ja valta-asetelmia poikkeuksellisella tavalla.
Liitot näyttävät pyrkivän minimoimaan kansalaisille aiheutuvan haitan, mutta esimerkiksi maalle tuloja tuovasta vientiteollisuudesta ei ole yhtä suurta väliä.
Pattitilanteen ratkaisua vaikeuttaa se, että kummankin osapuolen on enää vaikeaa perääntyä asemistaan ilman arvovaltavaurioita.
SAK:lla ja sen liitoilla on pelissä niiden oma uskottavuus työntekijöiden edun ajajina, kuin viimeinen taisto, jota ei ole varaa hävitä. Taustalla on se kiusallinen tosiasia, että SAK:n liittojen jäsenmäärä on muutamassa vuosikymmenessä tullut alas usealla sadalla tuhannella.
Hallituksella on takanaan vaaleihin perustuva eduskunnan enemmistö, alle vuosi sitten saatu. Hallituksen toimia vastustaessaan ammattiliitot liikkuvat siksi poliittisesti vaarallisilla vesillä. Vaikka ne tekevät nyt sitä työtä, jota varten ne ovat olemassa, puheelle ulkoparlamentaarisesta painostuksesta on taas perusteensa.
Orpon hallituksen virheliike on se, että se haluaa pakottaa liitot nielemään kerralla mahdottoman kokoisen annoksen uudistuksia. Joustokykyä hallituksella itsellään on ollut kuin rautakangella. Taktiikkana on ilmeisesti, että kun ajaa läpi kohtuuttomuuksia, lopulta ylletään kohtuullisiin tuloksiin.
Kirkas tosiasia on, että Suomen talouteen pitää saada uutta vetoa. Maa velkaantuu kymmenen miljardin euron vuosivauhtia samaan aikaan kun ikääntymisen huippuvuodet ovat vielä edessä.
Yritysten toimintaedellytysten pitää olla kunnossa, jotta syntyy työtä ja verotuloja hyvinvointivaltion pyöritykseen. Tämä varmasti ymmärretään ammattiliitojenkin johdossa mutta ei ehkä aina kentällä.
Kun SAK ja Petteri Orpo näillä näkymin perjantaina tapaavat, toivottavasti kummankin osapuolen mielet ovat avoimet kompromissien etsinnälle. Ratkaisua kriisiin ei vielä kuulla, mutta rakentavat uudet avaukset olisivat jo jotain.
Kansalaiset ovat ansainneet parempaa kuin mitä nyt on nähty.