Energiavirastossa käsiteltävänä olevan sähkön tehomaksukomponentin avulla sähkönsiirtoyhtiöiden on mahdollista laskuttaa tietyn rajan ylittävistä kulutushuipuista. Viimeisin tieto on, että tehokynnykseksi olisi tulossa kahdeksan kilowattia tunnin jaksolta, jolloin keskiteho ylittyy. Tämä kynnys ylittyy helposti sähkölämmitteisissä omakotitaloissa jo kuuden kilowatin kiukaalla ja sähkölämmityksellä/-varaajalla.
Tehomaksu olisi tulossa voimaan 2029 alusta, mutta jo nyt muutamalla yhtiöllä maksu on käytössä. Tehomaksun suuruudesta on esitetty arvioita, noin 3–4 euroa kilowattitunnilta kuukaudessa sähkölämmitteisissä omakotitaloissa. Yhtiöiden tulisi tarjota myös edelleen tehomaksutonta jakeluhintaa tehomaksukomponentin rinnalla.
Energiaviraston valvontajärjestelmä määrittelee rajat, joiden mukaan siirtolaskuun ei saa tulla yli kahdeksan prosentin vuotuista korotusta. Voisi helposti ajatella, että jos yhtiöt saavat edellä mainittujen raamien puitteissa hinnoitella palvelunsa, ja kun tiedetään, että jakeluyhtiötä et voi valita vaan se määräytyy asuinpaikan kautta, niin tuleva järjestelmä antaa mahdollisuuden jakeluyhtiöille sekoitella perusmaksua, nykyisin perittävää jakeluhintaa ja tehomaksukomponenttimallia keskenään. Vaikka tehomaksukomponentin sisältävä jakeluhinta ei saisi yksistään nostaa jakeluhintaa, niin kukahan meistä uskoo, että muut jakeluhinnan maksut vastaavasti pienenisivät.
Nykyisinkin pörssisähköasiakas voi valita käyttönsä halvemmille tunneille, ja voisi kysyä mikä hyöty olisi pörssisähköasiakkaalle uudesta tehomaksukomponentista. Siinä kun pörssiasiakas joutuu seuraamaan tuntiennusteita, niin tulisiko kiinteällä sähkösopimuksella olevan hankkia kalliita hallintajärjestelmiä kuormituksen seurantaan. Voimmeko olettaa, että sellaisetkin kuluttajat, jotka eivät itse pysty hallitsemaan tai seuraamaan sähkönkulutustaan, osaavat käyttää sähköään omaa talouttaan ajatellen viisaasti.
Tammikuu ja nyt helmikuun alku on osoittanut, kuinka epävarmaa ja haavoittuvaa tuuli- ja aurinkoenergia ovat. Noin seitsemän gigawattitunnin tuulivoimakapasiteetista on ollut tuotannossa noin 15 prosenttia. Myllyt seisovat tuulettomassa tilassa ja lavat jäässä.
Aurinkokennot eivät juurikaan näillä korkeuksilla tähän aikaan tuota. Uusi siirtoyhteys Aurora 1 valmistui Pohjois-Ruotsiin hetki sitten. Linjan kapasiteetti on noin yhden ydinvoimalan yksikön verran. Toinen, Aurora 2, on rakenteilla ykkösen viereen kahden vuoden kuluessa.
Ykkönen on jo tasannut sähkön hintaa Suomessa, ja kakkosen valmistuessa tilanne vielä paranee, edellyttäen, että pohjolassa ei tapahdu mitään radikaalia muutosta sähköntuotannossa ja markkinoilla. Noin vuosi sitten kirjoitin mielipiteen, jossa pohdin tuulivoimayhtiöiden velvollisuutta alkaa investoida säätöenergiaan. Joko nyt olisi aika keskustella siitä vakavasti?
On ennustettu, että sähkönkulutuspiikit tulevat tulevaisuudessa kaksikertaistumaan. Kotitaloudet sähköistyvät kiihtyvällä vauhdilla, maamme on yksi datakeskusten kultakaivos edullisen energian vuoksi, ja tätäkin me sitten subventoimme.
Energiayhtiöillä on vielä lähes käyttöönottokunnossa vanhoja, ja osa käytössäkin olevia yhdistettyjä lämmön- ja sähköntuotantolaitoksia. Onko meillä varaa luopua näistä, vai olisiko järkevää pitää ne käyttökunnossa juuri tällaisia tilanteita ja huoltovarmuutta varten, polttoaine niihin löytyisi omasta maasta.
Martti Leskelä
Kiiminki