Hallituksen pöydällä on valmistelussa tuulivoima- ja aurinkoenergiavoimaloiden kunnille tuottaman kiinteistöverojen sisällyttäminen kuntien verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen piiriin.
Valtion osuus kuntien peruspalvelujen tuottamisen kustannuksista on noin 20 prosenttia, noin 1 000 euroa asukasta kohden, verotuloihin perustuva tasauksen osuus tästä on noin kolmannes.
Tänä päivänä kunnat, joilla on alueellaan ko. voimalaitoksia, saavat huomattavaa etuutta verrattuna sellaisiin kuntiin, joihin ko. voimaloita ei voida rakentaa. Tuulivoimakunnat ovat tuoneet esille huolen, että rakentaminen vähenisi, jos voimaloista maksettavat kiinteistöverot otetaan huomioon valtionosuuksien tasausjärjestelmään.
Huoli on turha, sillä voimaloistahan maksetaan kiinteistöverot samalla lailla joka tapauksessa. Esimerkiksi Simon kunnan kiinteistöverosta noin 70 prosenttia tulee voimaloista, vuonna 2024 noin 1,7 miljoonaa euroa. Iin kunnankin vastaavat luvut ovat noin 25 prosenttia ja 1,3 miljoonaa euroa.
Voimaloista kiinteistöveroja saavien kuntien valtionosuuksien tasausta tulisi leikata ja kohdentaa varat esimerkiksi säätöenergian ylläpitämiseen/huoltovarmuuteen. Valtion tuulivoimatuet ovat noin 1,5 miljardia euroa tähän mennessä. Vuoden 2018 jälkeen rakennettuihin voimaloihin ei ole enää myönnetty sähkötariffitukea. Tuki sitä ennen rakennetuille voimaloille on voimassa 12 vuotta, eli tämä tuki poistuu hiljalleen.
Tuki toimii siten, että tuotetulle sähkölle asetettiin tavoitehinta 8,35 snt/kWh ja jos markkinoilta saatava hinta jää tämän alle, niin tuki kattoi markkinahinnan ja tavoitehinnan välisen eron. Tuulisähkön tuotanto 2018 oli noin 5,8 TWh ja jos tavoitehintaa laskettaisiin yhden snt/kWh, toisi se noin 60 miljoonaa euroa ”huoltovarmuuskassaan”.
Vuonna 2024 tuuli- ja aurinkovoimalat tuottivat noin 20 prosenttia Suomen sähköntarpeesta eli noin 20 TWh:a. Mitä jos tietyn markkinahinnan jälkeen ko. voimalat tilittäisivät yhden snt/kWh tuohon kassaan, niin se toisi helposti jopa sata miljoonaa euroa vuodessa.
Ministeri Kai Mykkänen on tuonut keskusteluun ajatuksen uudesta ydinvoimalasta, jolla turvattaisiin sähkönsaantia tuulettomina ja paisteettomina päivinä. Mykkänen on esittänyt uuden ydinvoimalan sähkölle ns. hintaputkea, joka tarkoittaisi, että laitoksen tuottamalle sähkölle maksettaisiin tiettyä minimihintaa silloin, kun markkinahinta olisi tietyn rajan alapuolella, ja taas yläpäässäkin olisi leikkuri korkean hinnan leikkaamiseksi.
Fortum on selvittelemässä uuden yksikön rakentamista Loviisaan, laitos voisi olla teholtaan 1 600 MWh. Selvityksessä on myös pienydinreaktoreiden teholtaan noin 300–500 MWh SMR yksiköiden rakentamisvaihtoehdot.
Huoltovarmuuden kannalta laitospaikkaa mietittäessä tulisi miettiä olisiko laitospaikkojen hajauttaminen tuotannon turvaamisen kannalta parempi vaihtoehto.
Uuden isomman laitoksen rakentaminen päätöksestä valmistumiseen vie lähes kymmenen vuotta. Tuuli- ja aurinkovoimaloiden omistajien tulisi ”huoltovarmuuskassan” kautta osallistua uuden ydinvoimalan kustannuksiin jollakin tapaa, koska laitoshan toimisi säätöenergiana, jolla varmistetaan heidänkin toimintansa kehittymistä.
Jos jonkinlainen järjestelmä saataisiin aikaan, tuulivoima- ja aurinkovoimaloiden tänä aikana kassaan tilitetyillä euroilla tuota ydinvoiman hintaputkea voitaisiin rahoittaa. Monihan noista hyvää tuottoa tuottavista tuulivoimaloista on ulkomaisilla omistajilla.
Vaihtoehtoina voisi olla tarjota uudesta ydinvoimalasta kassaan tilitettyjen eurojen käyttäminen lainana tai suhteellisena osuutena uudesta ydinvoimalasta. Kaikki vaihtoehdot kannattaa selvittää, malli kyllä löytyy.
Martti Leskelä
Kiiminki