Sote-uudistuksen piti tarjota asiakaslähtöisyyttä, oikea-aikaisuutta, yhdenvertaisuutta ja niin edelleen. Todellisuudessa saamme lähes päivittäin lukea uutisista, että Pohde lakkauttaa ja supistaa.
Alkaa tuntua siltä, että aluevaltuuston tehtävänä on toimia terveydenhuollon lakkauttajana eikä sen vaalijana. Terveydenhuoltoa suunnitellaan exel-taulukkona, jossa säästö syntyy poistamalla terveysasema tai muu palvelu.
Valitettavasti se ei poista ihmisten tarpeita terveydenhuollossa eikä tuota todellisia säästöjä.
Ensin kärsivät potilaat, joiden hoito loppuu tai viivästyy, ja kuten tiedämme, sairauden pitkittyessä komplikaatiot ja haitat lisääntyvät, jolloin hoito on kalliimpaa. Psykososiaaliset haitat leviävät yksilöistä koko yhteiskuntaan.
Seurauksetkin ovat laajoja ja pitkävaikutteisia, kuten tehtyjen koulutusinvestointien valtava tuhlaus, kun terveydenhuollon kokeneiden ammattilaisten taito ja kokemus sysätään syrjään yt-neuvotteluissa.
Alue- ja keskussairaaloiden sekä terveyskeskuksien antamien palvelujen kaventamisen myötä on yhä vähemmän paikkoja, joissa tulevat terveydenhuollon ammattilaiset saavat tärkeää harjoittelu- ja työkokemusta kokeneiden kollegoiden ohjauksessa.
Ensihoidon säästöt ja ambulanssien vähentäminen tuovat pitkän matkan lisäksi myös pitkät odotusajat – vain riittävän terveet selviävät päivystykseen saakka.
Eräs ministeri sanoi radiohaastattelussa, että ”ei haittaa, jos matka päivystykseen pitenee, kun saa laadukkaampaa hoitoa”. Tämä lausahdus on vain yksi esimerkki päättäjien tietämättömyydestä.
Vielä kymmenisen vuotta sitten meillä oli kattava sairaalajärjestelmä, joka pystyi vastaamaan erilaisiin hätätilanteisiin. Sote-sopeutus on käytännössä purkanut hätätilavalmiuden.
Olisi hyvä kääntää kysymys, ”mistä säästetään” siihen, miten voimme pitää yllä terveydenhuoltoamme. Politiikoille ja hallintohimmelin väelle olisi apua varsinaisista terveydenhuollon ammattilaisista, joilta ei ole neuvoja paljon kyselty.
Digipolut, omaolokyselyt ja lukuisat muut apukeinot eivät poista sitä tosiasiaa, että toimiva terveydenhuolto on konkreettista: jonkun täytyy kohdata potilas.
Aikoinaan työskentelin niin sanotussa puskasairaalassa yhdessä maailman köyhimmistä maista, emmekä koskaan siellä ajatelleet supistaa toimintaa tai säästää. Yritimme innovatiivisesti saada palvelut toimimaan ja jopa lisääntymään vähäisillä rahoillamme – eivätkä potilaat jonottaneet viikkokausia.
Eniten ”säästöjä” saataisiin, kun Pohde tekisi päivitetyn suomenkielisen version vanhasta kehitysmaaopuksesta "Where there is no doctor" ja jakaisi sen kansalaisille, digiversiona tietysti!
Anita Saariaho
LT, anestesiaerikoislääkäri, psykoterapeutti YET, Liminka