Kalevan artikkelissa Suojaton suojatie (4.7.) nostetaan esiin Saaristonkadun suojatien turvallisuusongelmat. Yksi tärkeä näkökulma jäi kuitenkin huomiotta: suojatien merkitys alueen liikuntarajoitteisille ja ikääntyneille asukkaille.
Suojatien poistamista esitettiin vaihtoehtona, koska lähistöllä on kaksi valo-ohjattua suojatietä. Tämä saattaa kuulostaa toimivalta ratkaisulta tavanomaisesti liikkuvalle ihmiselle, mutta monelle liikuntarajoitteiselle, rollaattorin tai pyörätuolin käyttäjälle pienikin ylimääräinen kiertomatka voi olla hankala tai jopa estää asioinnin kokonaan.
Juuri tällä alueella asuu runsaasti ikääntyneitä ja toimintarajoitteisia ihmisiä, joille turvallinen ja mahdollisimman suora kulkuyhteys on välttämättömyys.
Artikkelin perusteella ongelma ei ole suojatie sinänsä vaan se, että se on vilkkaalla nelikaistaisella kadulla ilman liikennevaloja. Läheltä piti -tilanteita on tutkittu perusteellisesti, ja myös poliisi katsoo, että valo-ohjaus parantaisi turvallisuutta. Siksi oikea ratkaisu ei ole suojatien poistaminen vaan liikennevalojen rakentaminen.
Kaupungin tulee liikenneturvallisuutta kehittäessään huomioida myös esteettömyys ja yhdenvertaisuus. Turvallisuuden parantaminen ei saa tapahtua niiden kustannuksella, joille liikkuminen on muutenkin vaikeinta.
Hyvä kaupunki on sellainen, jossa myös ikääntyneet ja toimintarajoitteiset voivat liikkua turvallisesti ilman, että heidän arkeaan vaikeutetaan tarpeettomasti.
Johanna Nummela
puheenjohtaja, Oulun Invalidien Yhdistys ry
Ville Pietarila
puheenjohtaja, Oulun seudun neuroyhdistys ry
Jaana Märsynaho
puheenjohtaja, Oulun seudun cp-yhdistys ry