Joulurauhan julistamisen lisäksi joulun alla kiersi julistuksia ruokarauhasta. Kehotettiin olemaan kommentoimatta toisten lautasannoksien kokoa ja laatua. Yleensä ruokarauha on pitänyt vähän liiankin hyvin myös joulujen välillä ja estänyt jopa terveen keskustelun siitä, mitä lautasen sisältö sen ulkopuolella aiheuttaa.
Eläinperäisten tuotteiden käytön ongelmat ovat pitkään olleet eläinoikeusjärjestöjen harteilla. Eläinten kohtelua on nostettu esille, jotta ihmiset tietäisivät, miten ruoka todella tuotetaan. Porsitus- ja tiineytyshäkit, munijakanojen murtuneet rintalastat ja boilereiden katkenneet jalat, vasikkojen vieroitukset ja sarvien nupoutukset ilman puudutusta alkavat olla tuttuja monelle suomalaiselle.
Ruoantuotannon ympäristöongelmat ovat jääneet pienemmälle huomiolle ja ruokavalion isosta kuvasta ei ole käyty laajempaa keskustelua. Suomen pinta-alasta peltoa on suunnilleen saman verran kuin tuhansien järvien maassa sisävesiä. Ei ole yhdentekevää mitä pelloilla teemme.
80 prosenttia Suomen viljelypinta-alasta tuottaa rehua tuotantoeläimille, ja lisäksi ulkomailta tuodaan suurin osa eläinteollisuuden käyttämästä valkuaisesta. EU:n alueelle tuodaan vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja karjan rehua Etelä-Amerikasta, jossa metsäkato on tunnetusti ongelma.
Maailmanlaajuisesti katsottuna Pohjois- ja Etelä-Amerikan kokoinen pinta-ala on valjastettu rehuntuotantoon. Kolmasosa maailman viljasadosta ja 90 prosenttia soijasta syötetään eläimille. Eläinteollisuudella on kiinteä yhteys koko planeetan ekosysteemiin.
Luontokadon merkittävin syy on siinä, että luonnolle ei ole tilaa. Eläinteollisuus hukkaa tilaa valtavasti. Tehotuotettuun eläinperäiseen proteiiniin perustuva ruokavalio ei ole tehokas vaan tuhlaa maapinta-alaa, energiaa ja vettä. Se tuottaa pandemioita, levittää myrkkyjä ja muuntogeenisiä organismeja, pilaa vesistöjä ja köyhdyttää maata.
Lihantuotanto aiheuttaa kolmanneksen ilmastoa kuumentavista kasvihuonekaasuista. Kestämätöntä ruokavaliota tuetaan verorahoilla ja yhteiskunta maksaa sen ihmisille aiheuttamia terveyshaittoja. Miksi ruokavalio siis olisi yksityisasia?
Yhteiskunnan kokoisten ongelmien ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnalle, eikä sitä ole reilua sysätä arkihuolien kanssa painiskeleville ihmisille. Kuitenkin Suomen perustuslain 20 § mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Sen kuuluisi näkyä myös jokaisen lautasella.
Risto Isomäki on laskenut artikkeliinsa Maaseudun tulevaisuus ja uusi eläinlaki (Uusi eläinlaki 2017), että ”jos Suomen koko nykyinen peltopinta-ala käytettäisiin lihaa korvaavien kasviproteiinivalmisteiden raaka-aineiden kasvattamiseen, me voisimme periaatteessa tuottaa noin 50 miljoonan ihmisen ravitsemiseen tarvittavan ravintomäärän."
On innostavaa ajatella, mitä kaikkea voisimme tehdä vapautuvalla peltopinta-alalla, jos sitä ei käytettäisi eläinten ruokkimiseen. Käytettäsikö sitä esimerkiksi energiantuotantoon, hiilen varastointiin, ruoantuotantoon vai kasvatettaisiinko metsäpinta-alaa. Mitä sinä tekisit?
Saara Airaksinen
Pudasjärvi