Korkeakoulutettujen nuorten työllistyminen herättää jatkuvaa huolta, samalla kun yritykset puhuvat osaajapulasta. Näiden ilmiöiden väliin jää usein oletus, että oikeat osaajat kyllä löytyvät, kun tarve tulee. Entä jos ongelma ei ole osaajissa, vaan siinä, miten ja milloin heidät kohdataan?
Oamkin ja Oulun yliopiston fTwist – rohkeutta ja resilienssiä -hankkeessa kokeiltiin työn varjostusta yhtenä tapana vahvistaa yhteyttä työelämän ja korkeakoulutettujen osaajien välillä.
Työn varjostuksessa osallistujat seurasivat naisyrittäjän tai -johtajan arkea. Kokemukset olivat myönteisiä: osallistujat saivat uusia näkökulmia, tunnistivat paremmin omaa osaamistaan ja loivat arvokkaita verkostoja.
Kokeilu nostaa esiin tärkeän kysymyksen: miksi tällaiset toimintatavat ovat edelleen poikkeus?
Rekrytointi käynnistyy usein vasta silloin, kun tarve on akuutti. Työpaikkailmoitus julkaistaan ja odotetaan valmista osaajaa.
Todellisuudessa työelämäkontaktit rakentuvat kuitenkin paljon aiemmin. Opiskelijoiden urapolut ja kiinnostus työnantajia kohtaan muotoutuvat jo opintojen aikana.
Yrityksillä olisi mahdollisuus toimia toisin. Työn varjostuksen lisäksi ne voisivat tarjota opiskelijoille lyhyitä projekteja, mahdollisuuksia osallistua kehittämishaasteisiin tai epämuodollisia kohtaamisia asiantuntijoiden kanssa.
Kaiken ei tarvitse johtaa suoraan rekrytointiin. Jo mahdollisuus nähdä, kysyä ja osallistua madaltaa kynnystä työelämään ja auttaa opiskelijoita hahmottamaan omaa paikkaansa tulevaisuuden työmarkkinoilla.
Kyse ei ole pelkästään nuorten auttamisesta, vaan myös yritysten kilpailukyvystä. Toimintaansa avaavat yritykset rakentavat samalla työnantajakuvaansa.
Opiskelijat muistavat, missä heidät on kohdattu osaavina ja tervetulleina. Houkuttelevimmat työnantajat syntyvät kokemuksista, eivät pelkästään rekrytointi-ilmoituksista.
Tiedämme, että verkostot ja työelämäkontaktit ovat keskeisiä työllistymisen kannalta. Silti niiden rakentaminen jää liian usein yksilön vastuulle. Samaan aikaan yritykset pohtivat, miksi sopivia osaajia on vaikea löytää.
Ehkä kysymys pitäisi muotoilla uudelleen: olemmeko yrityksinä itse riittävän löydettävissä?
Oulun seudulla koulutetaan jatkuvasti osaavia nuoria, joilla olisi paljon annettavaa työelämälle. He eivät kuitenkaan pääse näyttämään osaamistaan, jos ensimmäinen kosketus työelämään on hylkäysviesti.
fTwist-hankkeen kokemukset osoittavat, että pienikin mahdollisuus seurata, osallistua ja keskustella voi muuttaa suuntaa niin yksilön kuin yrityksen näkökulmasta.
Siksi rekrytointia pitäisi ajatella laajemmin: ei yksittäisenä valintana, vaan prosessina, joka alkaa jo kauan ennen työsopimusta. Yrityksille kysymys on lopulta yksinkertainen – odotetaanko valmiita osaajia vai osallistutaanko heidän kasvamiseensa jo matkan varrella?
Katta Siltavirta
lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, liiketalous, projektipäällikkö, fTwist – rohkeutta ja resilienssiä bisnekseen