Syömme, jotta pysymme hengissä, mutta syöminen on kuolemanvakava asia myös asennetasolla. Tämä on käynyt ilmi keskustelussa, joka koskee uusia kansallisia ravitsemussuosituksia.
Suositukset julkistetaan kuun lopulla, mutta tietoa linjanvedoista on jo tihkunut. Osviittaa tulevasta antavat myös pohjoismaiset ravitsemussuositukset, jotka julkaistiin viime vuonna.
Jo tässä vaiheessa on moni on hermostunut, jotkut kyseenalaistavat, mutta kehujakin on jaettu. Ehkä eniten mieliä on kuumentanut tieto, jonka mukaan lihan syöntiä suositellaan vähennettävän edelleen.
Edellinen, vuonna 2014 julkistettu suositus oli, että lihavalmisteita ja punaista lihaa ei tulisi käyttää enempää kuin 500 grammaa viikossa. Nyt lukema putoaa 350 grammaan. Erityisesti lihaleikkeleitä pitäisi välttää.
Useat leikkeleet sisältävät runsaasti suolaa, kovaa rasvaa ja nitriittejä. Punaisen lihan runsaan syönnin yhteys suolistosyöpiin on tutkijoiden mukaan selvästi osoitettu. Painetta niukempaan lihansyöntiin lisäävät myös ympäristösyyt.
Vaatimus on tiukka. Iso osa ruokakaupan asiakkaista nostaa edelleen hihnalle jonkinlaisen leikkelepaketin.
Vuoden 2014 suosituksen mukaan juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sekä sieniä tulisi nauttia vähintään 500 grammaa päivässä. Voimassa oleva pohjoismainen suositus puhuu 500 – 800 grammasta.
Jälkimmäinen lukema on hämmentävän kova, se karkaa isolla osalla suomalaisista taivaanrantaan. 500 grammaankaan ei toistaiseksi ole päässyt kuin vajaa viidennes kansalaisista.
Tiedot tulevista suosituksista ovat hermostuttaneet myös lihanjalostajia. Dramaattista muutosta lihan kulutuksen on tuskin kuitenkaan tulossa. Lihan syönti on Suomessa ollut jo muutaman vuoden ajan loivassa laskussa, ja alalla on hyvin aikaa varautua kansalaisten tottumusten muutoksiin.
Syytösten kohteeksi jälleen joutuneilla tutkijoilla ja viranomaisilla taas on suoranainen velvollisuus tuoda tietoon näkemyksensä ruoan terveysvaikutuksista. Valinta jää aina kansalaisille. Punaisen lihan ystävältä ei viedä pihviä lautaselta tai nuotiomakkaraa tikun nokasta.
Valtaosa suomalaisista on todennäköisesti jo nyt perillä siitä, mikä ruoka on terveellistä, mikä riskejä tuovaa. Arjessa ja juhlassa toisessa vaakakupissa pysyy kuitenkin makuelämys ja hyvä mieli, jota itselle mieluisan ruoan nauttiminen antaa.
Toisaalta moni epäilee, ettei kasvikunnan tuotteista edes saa maukasta ruokaa saati vatsaansa täyteen, tai esimerkiksi pelkää, että vegaaniruokaa syövä mies joutuu kaveripiirissään vinoilun kohteeksi. Nämä oletukset voivat nyt olla totta, mutta todennäköisesti ajan myötä korjaantuvat.
Perusohjeeksi hyvään syömiseen käynee edelleen "kohtuus kaikessa". Jos pitemmälle haluaa edetä, niin omalla lautasella voi raivata tilaa erilaisille kasvikunnan tuotteille, joiden tarjonta on kaupoissa ja ravintoloissa kiitettävästi kasvanut.