"Rau­ta­ruuk­ki tullee Raa­heen!" – Pauli Ylitalo kir­joit­ti juh­la­näy­tel­män poh­jois­mai­den suu­rim­mal­le te­räs­teh­taal­le

Musiikkiteatterinäytelmä paljastaa yksityiskohtia siitä, kuinka tiukasti terästehtaasta kilpailtiin ja millä keinoilla.

Raahen seudulla tehtaan vahvoja puuhamiehiä olivat etenkin pormestari Yrjö Reinilä ja kansanedustaja Antti Kinnunen. Juonessa on mukana myös ensimmäistä kauttaan istuva tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

– Pormestari, myöhemmin Raahen kaupunginjohtaja Yrjö Reinilä oli uskomaton tyyppi, Ylitalo kehuu.

– Kun pieninkään asia alkoi tökkimään, hän hyppäsi heti junaan ja lähti Helsinkiin.

Yrjö Reinilä teki Urkin kanssa kuuluisan hiihtoretken Rojuniemen tyrnimaille. Tärkeämpää kuin Kekkosen päiväkirjaansa kirjaamat kilometrit oli lupaus Urkin tuesta Raahen tehtaalle.

Kirjoittajalla käytössään runsaasti arvokasta aikalaismateriaalia

Pauli Ylitalolla on hallussaan runsaasti ennen tuntematonta aikalaismateriaalia, jota hän on voinut hyödyntää näytelmää kirjoittaessaan. Reinilän tyttäreltä Marjatta Ziegleriltä Saksasta Ylitalo sai käyttöönsä yli sata sivua Yrjö Reinilän muistikirjoja. SKDL:n kansanedustajan Antti Kinnusen poika Eino antoi Ylitalolle kaksi c-kasetillista edesmenneen isänsä nauhoituksia.

– Reinilä oli pedantti mies. Hän oli tehnyt tarkat muistiinpanot tehdashankkeen alkuajoilta. Ja Antti Kinnunen kertoo nauhoilla pitkästi toista tuntia näistä samoista vaiheista, Ylitalo kertoo.

Ylitalo ehti myös haastattelemaan Yrjö Reinilää keväällä 2010, reilut puoli vuotta ennen 94-vuotiaan kaupunkineuvoksen kuolemaa.

– Tein Raahen lukion oppilaitteni kanssa kabaree-esitystä Rautaa Raahesta. Ymmärsin silloin kysyä oleellisia kysymyksiä.

Reinilän ohella Ylitalo on haastatellut "vaikka kuinka monia" Rautaruukilla työskennelleitä raahelaisia.

– Rautaruukilla monessa hommassa ollut Esko Nyman oli ensimmäisiä. Hänen haastattelunsa antoi minulle erittäin paljon. Näytelmä lähti aika pitkälle siitä, että olen kuunnellut rautaruukkilaisten tarinoita ja muokannut niistä oman version. Monet näytelmän tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneita.

Pauli Ylitalo höysti faktoihin perustuvaa näytelmää huhuilla

Näytelmän henkilöluettelosta löytyvät Yrjö Reinilä, Antti Kinnunen, Urho Kekkonen, Asser Siuvatti ja Aarne Lammassaari. Uunimies, laborantti, kuonankaataja, terveydenhoitaja, nosturinkuljettaja sekä englantilainen ja venäläinen asiantuntija esiintyvät vain etunimillä.

Nimet ovat kyllä Raahesta, mutta eivät välttämättä oikeita.

– Täällähän kulkee kaiken maailman huhuja ihmisten kesken. Niilläkin saattoi höystää faktoihin perustuvaa näytelmää, Ylitalo paljastaa.

– Keskeisiä nimiä piti paljon keksiä, koska sukulaisia on vielä elossa. Kuolleitten kanssa pärjää paremmin, mutta omaisten kanssa ei niin hyvin.

Pauli Ylitalo on tutustunut Rautaruukin historiaan syvällisesti. Hän on kokenut ja tunnustettu käsikirjoittaja, taitava ja runsas kertoja. Ylitalon kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi kabaree Lehemänhoitajasta teräksentekijäksi (1997), Toppilansalmen möljällä esitetty laulunäytelmä Kuningaslohi (2000), Oulun Vänmannin saaressa esitetty lasten merimusikaali Kakaravaara (2001), kabaree Suomen Helemi eli Raahen hupasampi historia (2008), Raahen merikaupunkihistoriaa ja merimieslegendoja yhdistänyt Posliinikoirat (2009), Ylikiimingin museopihalla kantaesitetty, iskelmätähti Jamppa Tuomisesta kertova musiikkinäytelmän Aamu toi, ilta vei (2011) ja Suomen harrastajateatteriliiton kantaesityspalkinnon voittanut Raahen Teatterin kesänäytelmä Kahavia! Kahavia! (2018).

– Voisin vaikka luennoida Rautaruukin Raaheen tulon historiasta, hän toteaa.

Mutta luennointi ei tee kesäteatterinäytelmästä houkuttelevaa, sen Ylitalo tietää.

– Nyt kun tämä on kesänäytelmä, siinä on paljon musiikkia ja hirveästi huumoria. Huumori on aivan A ja O. Pitää olla hauskoja tyyppejä ja erilaisia ihmisiä. Asioita käsitellään pitkälti tavallisten ihmisten kautta.

Näytelmä lähtee liikkeelle Riipakan perheen pihapiiristä syksyllä 1957. Navettatöiden lomassa pihalla tähystellään joukolla taivaan ihmettä, joka lentää Rojuniemen suunnassa. Neuvostoliiton tekninen huippusaavutus Sputnik-tekokuu lennättää Riipakat ja koko ihmiskunnan avaruusaikaan.

"Me oltiin hyvin pitkälle äitien kasvattamia pojankolleja"

Pauli Ylitalo oli pikku poika, kun terästehdasta touhuttiin ja Rautaruukin työmaalla alkoi vihdoin tapahtua.

– Oli vuosi 1960. Olin 10-vuotias. Marraskuun 22. päivänä oli tehty eduskunnassa päätös, että Raahen väylälle myönnetään avustus. Se tarkoitti, että Rautaruukki tulee Raaheen, Ylitalo muistelee.

– Oltiin samanikäisten naapurinpoikien kanssa kuuntelemassa Yrjö Reinilän pitämää uudenvuodenpuhetta Pekkatorilla. Jotenkin lapsenakin aisti, että tämä on jotenkin mahtavaa. Käveltiin kotiin Velkaperälle ja hoettiin poikaporukalla, että "Rautaruukki tullee Raaheen!"

Uutinen oli suuri, sillä poikajoukon päässä raksutti, että isät ehkä saisivat töitä uudesta tehtaasta.

– Alueella, missä asuin, oli paljon Raahe Oy:n työntekijöitä, entisiä ruonalaisia. Metallifirma Ruona Oy teki sotakorvauspaatteja. Se meni konkurssiin, kun sotakorvaukset oli tehty. Työttömäksi jäi noin 700 ihmistä, pääasiassa metallimiehiä.

Ylitalon isä työskenteli Raahe Oy:llä, joka valmisti patoluukkuja pohjoisen vesivoimalaitoksille.

– Me oltiin hyvin pitkälle äitien kasvattamia pojankolleja, koska hyvin monet isät olivat viikot pohjoisessa milloin milläkin jokivarrella asentamassa näitä luukkuja. Me ymmärrettiin, että no nyt tänne tulee Rautaruukki, että totta ne menee sinne töihin.

Presidentti Kekkonen teki hiihtoretken Rojuniemen alueelle

Ylitalo kertoo, että Raaheen piti alun perin tulla Otanmäki Oy:n rautatehdas jo 1958. Raahen vesitornitalossa sijaitsi jo Otanmäen suunnittelukonttori.

– Mutta asiat alkoivat mutkistua. Ensinnäkin syntyi kilpailu, mihin tehdas lopulta tulee. Ja sitten yhtäkkiä hylättiin koko Otanmäki Oy:n hanke. Kun presidentti Urho Kekkonen ja kauppa- ja teollisuusministeri Ahti Karjalainen kävivät Raahessa, Kekkonen ei edes mennyt sinne suunnittelukonttoriin. Karjalainen oli kävellyt vain läpi eikä ollut puhunut sanaakaan. Siitä arvasivat, että nyt on varmaan jo muuta ajatusta.

Presidentti Kekkonen ja Yrjö Reinilä lähtivät hiihtelemään Rojuniemen alueelle.

– Yrjö kertoi, että vaikka Kekkosella oli kuumetta, niin kovaa se hiihti.

Näytelmässä on kohtaus, jossa Kekkonen seurueineen menee Iso-Tokolan taloon.

– Emäntänä oli Katri Kallela. Kukaan ei uskaltanut kysyä Kekkoselta, että miten se on, tuleeko tehdas Raaheen. Tarinan mukaan emäntä Katri Kallela rohkaisi lopulta mielensä. Kekkonen sanoi, että siitä voitte olla varma.

Toinen vahvistus saatiin illallisilla Raahen Kauppaklubilla.

– Pormestari Yrjö Reinilä sanoi kaupunginjohtaja Arvo Tenkaselle, että mainitse puheessasi jotakin Raahe-Kajaani -akselista. Ei kuulunut protokollaan, että presidentti olisi vastannut puheeseen, mutta yllättäen Kekkonen vastasi, että jos en tässä virassa olisi, olisin Kajaanin päässä heiluttamassa sitä samaa akselia. Siitä miehet ymmärsivät, että Kekkonen oli heidän puolellaan.

Rautaruukin perustaminen oli osa Suomen hallituksen ja presidentti Kekkosen kehitysaluepolitiikkaa.

Kekkoselle sanottiin, että Rojuniemen nimi tulee korpirojusta eli pontikasta

Täyttä terästä -näytelmän kakkosnäytös alkaa siitä, kun Esko Suomela lyö sen ensimmäisen linjakepin maahan.

– Aloitin Raahen yhteislyseossa samana vuonna, kun Raahen Rautaruukin rakentaminen alkoi 1961. Kun kävelin koulusta kotiin, näin päivittäin, kuinka sintraamon piippu kohosi. Myöhemmin olin sintraamolla kesätöissä.

– Me ajettiin monesti sunnuntaisin poikien kanssa polkupyörällä Rojuniemeen katselemaan työmaan edistymistä, Pauli Ylitalo kertoo.

Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että tehdas sijoitettiin Raaheen. Tehdasta tavoitteli 50-luvulta alkaen toistakymmentä eri paikkakuntaa, esimerkiksi Haukiputaan Virpiniemi.

– Yrjö Reinilä kävi henkilökohtaisesti katsomassa muita alueita, voisiko tehdas sijoittua sinne. Haastattelussa hän kertoi, että monta kertaa pääsi helpotuksen huokaus.

Ylitalon mukaan Virpiniemi pudotettiin pois maanpuolustuksellisin perustein.

– Yrjö Reinilä oli rintamamiehiä. Hänellä oli tuttuja pääesikunnassa. Yrjön kysymys kenraalimajuri Aatos Maunulalle oli yksinkertaisesti, että onko sillä merkitystä, rakennetaanko tehdas Oulujoen etelä- vai pohjoispuolelle. Silloin tiedettiin, että venäläisillä oli ollut suunnitelma katkaista Suomi Oulujokea myöten kahtia. Kenraalikunnan kanta oli, että ehdottomasti eteläpuolelle.

Raahen rautatehdasta ajoi Siika-Pyhäjokialueen liitto ry.

– Siika-Pyhäjokialue oli Suomen köyhintä aluetta. Maamme kahdeksastatoista köyhimmästä kunnasta kaksitoista oli tällä alueella. Vuosittain jopa 800 ihmistä lähti töihin Ruotsiin, esimerkiksi Uddevallan telakalle.

Tehdas oli pitkään Raahen Rautatehdas. Terästehtaaksi se muuttui vasta myöhemmin, sulaton ja valssaamon valmistuttua.

– Saloistelaiset olisivat tietenkin halunneet, että se olisi ollut Saloisten Rautatehdas, koska tehdas sijaitsee Saloisten kunnan alueella. Mutta alkusointuinen Raahen Rautatehdas toimi nimenä paremmin, Pauli Ylitalo toteaa.

– Kiihkeimmässä vaiheessa Otanmäki Oy:n hallintoneuvoston jäsen, nivalalainen Yrjö Hautala ehdotti, että pitäisikö Rojuniemen nimi muuttaa, kun se on niin ruma. Jos siitä tulisi Teräsniemi. Sekin voi vaikuttaa siihen, saadaanko tehdas Raaheen.

Kekkoselle sanottiin, että Rojuniemen nimi tulee korpirojusta eli pontikasta.

– Rautaruukki-nimikin oli alun perin pilkkanimi. Termiä käytettiin poliittisessa väännössä. Sillä viitattiin alkeelliseen maaseppien raudantuotantoon. Mutta Rautaruukki otti nimen käyttöön ja samalla vastustajilta aseen pois. Lopputuloksena oli Pohjoismaiden suurin terästehdas.

Valssaamon vihkiäisissä esiintyivät Tapio Rautavaara ja Laila Kinnunen

Pauli Ylitalo oli itsekin nuorena Rautaruukilla töissä. Hän toi näytelmään myös omia kokemuksiaan, koska ne ovat niin "herkkutarinoita". Tarinoita on synnyttänyt esimerkiksi sotilaallista täsmällisyyttä korostanut työhönottokonttorin päällikkö Aarne Lammassaari.

Rautaruukkilaisista melkein joka ikinen muistaa Lammassaaren.

– Lukiossa ollessani menin pyrkimään kesätöihin keväällä 1968. Lammassaari kysyi minulta kolme kysymystä: Onko isä täällä töissä? Asutko Pattijoella? Onko teillä lehmiä? Kielsin niin kuin Pietari kolme kertaa, eikä tullut töitäkään.

– Lammassaari oli tarkka siitä, mikä oli työhön pyrkijän sotilasarvo.

Ylitalo pääsi kuitenkin seuraavana vuonna sintraamolle koko kesäksi ja vuonna 1970 kuonankaatajaksi.

– Se oli jännittävää työtä, koska sulatolta tuotu kuuma kuona räjähti, jos se pääsi kosketuksiin veden kanssa.

Valssaamon vihkiäiset lokakuussa 1967 olivat Suomen suurin juhla – olihan kysymys Suomen suurimmasta rakennuksesta.

– 3 000 juhlavieraan joukossa oli runsaasti venäläisiä. Esiintyjiksi hommattiin Tapio Rautavaara ja Laila Kinnunen. Erkki Melakoski säesti. Laila Kinnunen hämmästytti venäläiset vieraat laulamalla Mantšurian kukkuloilla täydellisellä venäläisellä aksentilla.

Rautaruukki houkutteli myöhemminkin monenlaista kävijää. Esimerkiksi neuvostoliittolainen kosmonautti ja ensimmäinen nainen avaruudessa Valentina Tereškova kävi tehtaalla.

"Raahe voisi panna paremmaksi ja pystyttää neljän sepän patsaan"

Kirjoittajana Pauli Ylitaloa inspiroi kotiseuturakkaus. Pitkän uran musiikinopettajana tehnyt musiikkimies on myös säveltänyt osan näytelmän kappaleista yhdessä Kaj Chydeniuksen kanssa.

– Omasta mielestäni tiedän, mitä ihmiset toivovat kesäteatterinäytelmältä. Katsojat haluavat, että esitys on hauska, mutta siellä voidaan välillä liikuttua ihan kyyneliin asti. Ja musiikki on tärkeää.

Täyttä terästä -näytelmässä käytetään valmista musiikkia sekä Ylitalon ja Chydeniuksen Rautaa Raahesta -kabareehen tekemiä Rautaruukki-aiheisia lauluja.

Rautaruukin rakentaminen oli Ylitalo mukaan innostavaa aikaa. Liike-elämä hyötyi tehtaasta kovasti.

– On hieno muisto, että olemme nähneet vaiheen, miten tämä kaupunki kasvoi valtavasti. Oli aikamoinen muutos, että myös naiset saivat tehtaalta työpaikkoja. Ihmeteltiin, että raanakuskiksi eli nosturinkuljettajaksi pääsivät myös naiset.

Nopeasta kasvusta aiheutui myös kasvukipuja. Raahesta puhuttiin Suomen Peyton Placena.

– Peyton Place oli amerikkalainen saippuasarja, jossa oli romantiikkaa enemmän kuin oli kohtuullista. 70-luvulla väitettiin, että Raahe johtaa Suomen avioerotilastoissa.

Onko näytelmässä jotakin semmoista, jonka ansiosta asiat näkee uusin silmin?

– Onkohan semmoisia ihmisiä vielä olemassa kuin Yrjö Reinilä ja Antti Kinnunen, jotka laittoivat itsensä sataprosenttisesti likoon? He uskoivat asiaansa ja tekivät paljon enemmän kuin heidän kuului tehdä mihinkään virkaan. Saatiin Suomen köyhimpiin kuuluneet kaupunki ja maalaiskunta ottamaan vielä lisää velkaa ja ihmiset uskomaan tehdashankkeeseen. Kansanedustaja Antti Kinnunen, joka oli maanviljelijä ja kyläsuutari, sanoi, että jos homma olisikin mennyt pieleen, hänen olisi täytyy alkaa taas suutariksi ja kiertää Saloinen kaukaa.

Tehtaan puuhamiehiä olisi Ylitalon mukaan paikallaan muistaa.

– Vanhan ylioppilastalon edessä Helsingissä on Kolmen sepän patsas. Raahe voisi panna paremmaksi ja pystyttää neljän sepän patsaan. Siihen kuuluisivat Raahen kaupunginjohtaja Yrjö Reinilä, kansanedustaja Antti Kinnunen, Saloisten kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Tuomaala ja kunnanhallituksen jäsen Uuno Sarkkinen.