Tiistai-illan piti olla ihan tavallinen. Jaana Vuorma oli valmistanut jälkikasvulleen helppoa arkiruokaa, ranskalaisia ja nugetteja, mutta kun yhdeksänhenkinen perhe istui illallispöydässä, ovikello soi. Elokuisen sademyräkän kastelema ranskalainen Jordan Belot seisoi ovella ja näytti puhelimensa näytöltä kääntäjässään olevaa tekstiä: "Voisinko mennä pyöräni kanssa autotalliin myrskyn ajaksi suojaan?"
Perhe myöntyi. Pian Juho Vuorma kävi kutsumassa matkalaisen ruokapöytään. Asia seurasi toistaan. Kun Jaana Vuorman isä Jukka Pietiläinen kuuli ranskalaisvieraasta, kutsui hän pyöräilijän ulkosaunaan. Yöksi Belot pystytti teltan Vuormien pihalle. Seuraavan päivän hän vietti perheen poikien kanssa jalkapalloa, frisbeegolfia ja kaupunkisotaa leikkien.
Elämme leikkien täyttämän päivän iltaa, kun Pohjois-Ranskasta, Nord-Pas-de-Calaisin alueelta Lillen kaupungista kotoisin oleva kulkija istuu Vuorman perheen ruokapöydässä ja kauhoo lusikallaan perunoita suuhunsa. Belot on ammatiltaan gourmet-ravintolassa työskentelevä kokki, mutta hän ei lähde arvioimaan suomalaisen ruoan hienouksia. Kohtelias mies.
Sen sijaan hän hymyilee leveästi ja ylistää kohtaamansa perheen vieraanvaraisuutta.
– En tiennyt ennen matkaani suomalaisista juuri mitään.