Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen talousongelmat eivät ole seurausta paikallisista virheistä, vaan valtakunnallisista linjauksista. Uusi rahoituslaki muuttaa hyvinvointialueiden toimintaa tavalla, joka heikentää mahdollisuuksia vastata asukkaiden todellisiin tarpeisiin.
Vuodesta 2027 alkaen palvelutarpeet huomioidaan rahoituksessa vain 60-prosenttisesti. Tämä tarkoittaa, että alueet eivät enää saa rahoitusta todellista tarvetta vastaavasti, vaan ne joutuvat sopeuttamaan toimintaansa alijäämäiseksi määritellyn rahoituskehyksen mukaan.
Kun rahoitusmalli ei tunnista väestön ikääntymistä, alueellisia eroja eikä kasvavia sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeita täysimääräisesti, seuraukset näkyvät väistämättä henkilöstössä ja palveluissa.
Pohteen henkilöstösäästöt ovat suoraa seurausta hallituksen päätöksistä, eivät paikallisesta halusta heikentää palveluja.
Henkilöstön vähentäminen ei kuitenkaan poista palvelutarvetta. Se ainoastaan siirtää kuormituksen harvemmille työntekijöille, lisää virheiden riskiä ja heikentää työturvallisuutta.
Pohjois-Pohjanmaa on laaja ja väestöltään monimuotoinen alue, jossa palvelujen tarve ei vähene henkilöstöä karsimalla. Päinvastoin työn vaativuus kasvaa, ja työntekijöiden jaksaminen on jo nyt koetuksella.
Kun rahoitusmalli ohjaa jatkuvaan alibudjetointiin, vaarana on, että palvelujen laatu heikkenee ja hoitoon pääsy pitkittyy. Tämä ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti kestävää. Tähän tarvitaan siis muutosta.
Hyvinvointialueen tehtävä on järjestää palvelut asukkaiden tarpeiden perusteella. Tätä velvoitetta ei voi toteuttaa, jos rahoitusmalli pakottaa mitoittamaan palvelut rahoituksen, ei tarpeen mukaan.
Siksi on tärkeää, että rahoituslain vaikutuksista puhutaan avoimesti ja että päätöksentekijät ymmärtävät niiden seuraukset Pohjois-Pohjanmaan kaltaisilla alueilla.
Henkilöstön kuuleminen on välttämätöntä, jotta muutoksia voidaan tehdä hallitusti. Henkilöstön osallistaminen ei ole muodollisuus, vaan edellytys sille, että palvelut pysyvät turvallisina ja toimivina.
Jos työntekijät kokevat, ettei heidän osaamistaan arvosteta, seurauksena on vaihtuvuutta ja rekrytointivaikeuksia, jotka edelleen heikentävät palvelujen saatavuutta. Henkilöstö ei myöskään ole vastuussa riittävistä resursseista, vaan heidän vastuunsa on inhimillisen ja vaikuttavan hoidon ja palvelun turvaaminen.
Hyvinvointialueen tulevaisuutta ei voi rakentaa alirahoituksen varaan. Tarvitaan rahoitusmalli, joka tunnistaa todellisen palvelutarpeen ja mahdollistaa sen, että palvelut mitoitetaan tarpeen mukaan eikä rahoitusvajeen perusteella.
Samalla on varmistettava, että henkilöstön työturvallisuus turvataan ja että työntekijöillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Muuten vaarana on, että hyvinvointialueiden perusajatus murenee.
Henkilöstösäästöt ovat iso riski myös sille, että lisääntyviä kustannuksia syntyy jonojen ja hoitoon pääsyn viiveiden vuoksi ja tämä tietysti heijastuu jokaisen palveluja tarvitsevan alueemme asukkaan arkeen.
Tuula Ala-Aho
aluevaltuutettu (sd.), sairaanhoitaja YAMK