Mitä sinä toivot tulevaisuudelta? Me toivomme, että saamme elää elämän, jonka päätteeksi voimme hymyillen sulkea silmät kiitollisina kaikesta siitä, mitä saimme kokea. Että saamme kokea merkityksellisiä kohtaamisia, onnea ja rauhaa. Että saamme tehdä työtä, joka tuntuu omalta ja josta nautimme. Ennen kaikkea toivomme, että saamme rakastaa ja tulla rakastetuiksi.
Unelmat eivät ole vain jokin kaukainen päämäärä. Ne eivät myöskään aina ole suuria suunnitelmia ja tavoittelemattomissa olevia taivaanrantoja. Ne ovat pieniä toivon hippusia, jotka kulkevat mukanamme ja tekevät arjesta kauniin.
Unelmat toimivat meille kuin kompassina; ne ovat suunnannäyttäjiä, mutta eivät määritä reittiä. Reitti meidän täytyy valita itse, emmekä aina löydä suorinta reittiä, mutta tärkeintä on, että se on omamme. Tämän reitin aikana unelmat saattavat myös muuttua, ihmisten ja tilanteiden tavoin.
Meilläkin on kokemusta siitä, kuinka unelmat eivät ole muuttumattomia, niin elämän pienissä kuin suuremmissakin kysymyksissä. Olemme joutuneet pohtimaan uudelleen niin huoneidemme seinien väriä, unelmiemme lomakohdetta kuin myös sitä, millaista uraa voisimme ehkä lähteä tavoittelemaan ja keitä ihmisiä toivomme elämäämme.
Unelmamme eivät myöskään ole enää samoja, joita ne olivat lapsena. Silloin saatoimme haaveilla, että meillä olisi Apila-niminen lemmikkilehmä ja että omistaisimme idyllisen kahvilan meren rannalla. Olemme haaveilleet myös, että oppisimme lentämään. Toivoimme, että kotipihan omenapuu olisi portti toiseen maailmaan, sellaiseen, jossa voisimme ratsastaa yksisarvisilla päivästä toiseen keijupölyn seassa. Lapsena unelmat eivät tarvitse selityksiä – ne vain ovat.
Kun vanhenimme ja aloimme ymmärtää, kuinka maailma toimii, yksisarviset karkasivat ulottuviltamme ja keijupöly karisi jaloistamme. Tämän päivän unelmamme ovat realistisempia ja niitä seuraamalla voimme tehdä tulevaisuudestamme totta. Nykyään haaveilemme opiskelusta kotiympäristön ulkopuolella ja kaupungista, jonka sydämemme tuntisi kodikseen. Haaveilemme, että me molemmat löytäisimme vierellemme oman kumppanin, jonka kanssa jakaa tulevaisuus ja jonain päivänä perustaa perhe. Kumppanin, joka ymmärtäisi silloin, kun muut eivät ja jonka kanssa tuntisimme olevamme kokonainen.
Tärkeintä on, että pystymme puhumaan avoimesti ihan kaikesta, oli kyseessä sitten viikon ruokaostokset tai toive muutosta paikkaan, jossa olisi parempi elää. Rakkaus saa arjenkin tuntumaan ihmeelliseltä ja elämän merkitykselliseltä.
Haluamme työn, joka ei ainoastaan turvaa talouttamme ja kattoa päämme päälle vaan myös tekee meidät iloisiksi. Työn, joka ei tunnu pelkältä velvollisuudelta tai suorittamiselta sen takia, että “niin kuuluu tehdä”. Sellaisen työn, jossa voimme hyödyntää vahvuuksiamme, oppia joka päivä jotakin uutta ja tuntea, että sillä mitä me teemme, on väliä. Emme vielä ole varmoja, mikä se työ tulee olemaan, mutta uskomme, että se selkenee meille vuosien mittaan.
Toivomme, että maailma olisi tulevaisuudessa parempi paikka ja että saisimme herätä päivään, jossa sodat ja konfliktit eivät enää hallitse sitä. Että ihmisillä ja eläimillä ympärillämme olisi hyvä olla ja kenenkään ei tarvitsisi tuntea pelkoa tulevasta. Että ilmasto ei olisi enää huolenaihe, vaan todiste siitä, että pystyimme muuttamaan asioita yhdessä.
Unelmat eivät ole vain välähdyksiä paremmasta tulevaisuudesta; ne ovat syy nousta uuteen päivään. Ajatus siitä, että tulevaisuudessa saatamme saavuttaa jotain, mikä saa hymyn kasvoillemme ja unelmamme käymään toteen, tekee jokaisesta päivästämme kokemisen arvoisen.
Tänä vuonna saamme olla mukana järjestämässä Pyhäjoen syysmessuja. Lauantaina 13. syyskuuta todistamme, kuinka unelmista voi tulla totta. Messut eivät ole vain utuinen unelma tulevaisuudessa vaan ne ovat jotain, mitä rakennamme jo nyt – yhdessä ja toisiamme arvostaen.
Järjestäminen on ollut matka, jolla olemme oppineet yhteistyöhön, jakamaan vastuuta sekä tukemaan ja kuuntelemaan toisiamme. Tapahtuma tuo ihmisiä yhteen yli kuntarajojen ja samalla tukee niin meidän nuorten lukiolaisten opintomatkaa kuin myös paikallisia yrittäjiä. Me nuoret emme vain haaveile tulevaisuudesta – me rakennamme sitä. Syysmessut ovat siitä elävä todiste.
Voit kerätä ympärillesi joukon ihmisiä ja kutsua sitä yhteisöksi. Mutta mikä todella tekee yhteisöstä yhteisön ei ole vain paikka, vaan tavoite. Valmius unelmoida yhdessä, katsoa samaan suuntaan ja työskennellä yhteisten unelmien toteutumisen eteen. Juuri tätä me nuoret olemme tehneet, kun olemme järjestäneet messuja; olemme rakentaneet yhteisöä, joka ei ainoastaan toimi yhdessä, vaan myös unelmoi yhdessä.
Tulevaisuus ei ala huomenna. Se alkaa siitä, mitä teemme tänään.
Petra ja Pihla Satomaa
Opiskelijoita Pyhäjoen lukiossa