Kullanhohtoiset puitteet, nostattava musiikki, tykinlaukaukset ja parituhantinen nöyrä eliitti saattelivat tiistaina Moskovan Kremlissä Vladimir Putinia hänen kolmannelle peräkkäiselle ja kaikkiaan viidennelle presidenttikaudelleen.
Virkakausi on kuusivuotinen. Näin Putinin virkakausi päättyisi vuonna 2030, kun hän on 77-vuotias.
Putinin lupasi vuonna 2000 ensimmäisessä virkaanastujaispuheessaan suojella ja kehittää maan demokratiaa. Suojelusta painotus siirtyi nopeasti "kehittämiseen", kun maan perustuslain takaamia kansalaisvapauksia alettiin kaventaa.
Moderniksi ja pragmaattiseksi lännessä arvioidusta johtajasta kuoriutui vähitellen Venäjän imperiumin palautusta ja vanhoja etupiirejä havitteleva itsevaltias.
Tuorein todiste Venäjän demokratian tuhosta oli presidentinvaaliksi kutsuttu maaliskuinen äänestystapahtuma, jossa Putinin ääniosuudeksi ilmoitettiin 87,3 prosenttia.
Jo yli kaksi vuotta alkanut hyökkäyssota Ukrainassa osoitti lopullisesti, kuinka vaarallisen henkilön kanssa länsi on tekemisissä.
Tiistaisessa virkaanastujaispuheessaan Putin tosin vakuutti jälleen parhaassa orwellilaisessa hengessä Venäjän valmiutta suhteiden kohentamiseen lännen kanssa – kunhan länsi lopettaa aggressionsa ja lähtee rauhan tielle.
Torstaina Venäjällä koetaan isänmaallista uhoa, kun maa juhlii voiton päivää. Juhlapäivä on kolmas sen jälkeen kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Päivää on Neuvostoliitossa ja Venäjällä aina juhlittu näyttävästi, mutta tällä vuosituhannella 80 vuoden takainen voitto on nostettu kultiksi.
Päivä on Kremlille käyttökelpoinen, sillä sen avulla kansalaisia voidaan aivopestä ajatuksella, että Venäjä taistelee taas fasisteja vastaan. Kiusallista johtajalle on silti, että "erikoisoperaatio" on ennakoidun muutaman päivän sijasta kestänyt jo yli 800 päivää.
Sodan keskeinen seuraus on se, että länsi ja etenkin Nato-maat rakentavat nyt uudestaan puolustuskykyään. Jos Nato ja länsi pysyvät yhtenäisinä, Venäjä on pitkän päälle heikoilla.
Siksi Venäjän pitää pyrkiä heikentämään länttä lähinnä muin kuin sotilaallisin keinoin. Se etsii heikkoja kohtia, konfliktien aiheita ja pyrkii kärjistämään niitä disinfomaatiolla. Aggressiivisempiinkin toimiin pitää varautua.
Kremlille sen kertomusta toistava länsipoliitikko, -julkkis tai tutkija on kullan arvoinen. Suomalaiset ovat enimmäkseen pitäneet pään kylmänä. Tieto vihreiden entisen puheenjohtajan ja ministerin Tarja Cronbergin vierailuista Kremlin vaikuttamistoiminnaksi kuvatuissa seminaareissa Venäjällä on siksi hämmentävä.
Cronbergia on voinut aidosti ajaa liikkeelle tutkijan halu päästä kiinni Venäjän ydinasepolitiikkaan, kuten hän Iltalehdelle kertoi. Silti harkintakyvyn pettämistä voi pitää totaalisena. Putin on murhanhimoinen diktaattori, eikä sellaisille pidä antaa epäsuoraakaan tukea, ei edes tutkimuksen nimissä.