Tässä ajassa, jossa syntyvyys sukeltaa pohjamudissa ja sen nostamiseksi ehdotetaan mitä värikkäimpiä keinoja, ovat suurperheet silti usein ryöpytyksen kohteena. Poliitikkojen puheet synnytystalkoista ovat räikeästi ristiriidassa sen kanssa, miten suurperheistä oikeasti puhutaan.
Voisi kuvitella, että suurperheiden vanhemmat olisivat yhteiskuntamme supersankareita, mutta näin asiaa ei useinkaan nähdä. Väsyneet kommentit ja vitsit ehkäisyn käytöstä, lapsilisillä elämisestä ja uskonnosta ovat arkipäivää niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissa. En usko, että tällaisella puheella kannustamme ihmisiä perheellistymään ja saamaan enemmän lapsia.
Suurperhe käsitteenä voi tarkoittaa eri konteksteissa eri asioita, mutta yleisesti ottaen nykyään Suomessa suurperheeksi määritellään vähintään kahden vanhemman ja kolmen lapsen perhe. Olen itse lähtöisin juuri tällaisista kolmen lapsen ydinperheestä, enkä koskaan ole mieltänyt perheemme olevan suuri. Minulle suurperhe pikemminkin tarkoittaa useampaa kuin kolmea lasta. Joka tapauksessa se, kuinka monilapsisista perheistä puhutaan, saa niskakarvani pystyyn.
Oli sitten ison perheen taustalla oikeasti uskonnollinen vakaumus tai muuten vain lapsirakkaus, niin en käsitä, miksi se vaivaa muita niin paljon.
Ymmärrän toki aidon huolen esimerkiksi taloudesta tai vanhempien jaksamisesta, mutta näihin asioihin yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan tukea. Mielestäni suurperheelliset ansaitsevat yhteiskunnan tuen jo ihan siksi, että he kasvattavat uusia veronmaksajia ja kantavat kortensa kekoon syntyvyyden kääntämiseksi kasvuun.
Tietenkin joukkoon mahtuu aina myös surullisia tapauksia, ja kaikki eivät sovellu suuren perheen vanhemmiksi. Puhun nyt kuitenkin ennen kaikkea siitä, että kauhistelu on usein myös liioiteltua. Toivoisin, että lapsensa hyvin hoitavat vanhemmat saisivat rauhassa elää valitsemaansa elämää.
Itse suuresta perheestä haaveilevana nuorena naisena olen myös kuullut kaikenlaisia kommentteja muun muassa siitä, kuinka heitän nuoruuteni hukkaan tällaisesta haaveilemalla. Saatan olla liian optimistinen, mutta mietin vain, kuinka nuoret enää edes uskaltavat haaveilla perheestä, kun heitä pelotellaan alati lapsiperhe-elämän rankkuudella ja kaikenlaisella lynkkaamisella. Voitaisiinko keskusteluun tuoda myös se toinen näkökulma, että useamman lapsen saaminen voi myös olla rikkaus ja elämän merkityksellisin asia?
Alina Siltala
Oulu