Syvä osanottoni nimimerkille ”Terapia ei ole avun tae” musertavassa surussanne ja kiitos kirjoituksestanne Kalevassa 11.10.
Näistä asioista keskusteleminen on tärkeää. On mahdotonta ottaa kantaa juuri tähän tapaukseen, mutta kirjoituksenne herättää ajatuksia, joita haluan tuoda esille yleisellä tasolla.
Hoitosuhteella on tärkeä merkitys sekä psykoterapiassa että potilas-lääkärisuhteessa. Psykoterapia on psyykkisen rakentumisen ja kasvun kannalta ensiarvoisen tärkeää, mutta se ei todellakaan ole kaikkivoipainen lääke, vaan tilannetta täytyy arvioida tarpeen mukaan.
Toisinaan täytyy harkita lääkityksen aloitusta. Lääkitys voi olla välttämätön apukeino sietämättömien oireiden hallitsemisessa, mutta joskus lääkitys voi myös hidastaa tai jopa estää terapian etenemisen.
On muistettava, että vaikeassa tilanteessa aloitettu mielialalääke voi lisätä aivojen plastisiteettia siten, että aivojen herkkyyden muuttuessa ja uusien yhteyksien muovautuessa esimerkiksi itsesyytökset voivat tilapäisesti voimistua, jolloin potilasta ei saa jättää yksin, vaan hoitavan lääkärin luo tarvitaan tiiviisti kontrollikäyntejä.